Oulujärvi

Oulujärven kartta

Järvi on saarten ja niemien rikkoma ja siitä voidaankin erottaa eri suuruisia järvenosia usealla eri tavalla. Suomen ympäristökeskuksen viranomaiset ovat jakaneet järven kolmeen järvenosaan, joista he tarjoavat mitattua tietoa. Nämä osat ovat itäinen Paltaselkä, keskinen Ärjänselkä ja luoteinen Niskanselkä.[2]

Ärjänselän pinta-ala on 38 800 hehtaaria eli 388 km². Se on 32 kilometriä pitkä ja 29 kilometriä leveä. Sen yhtenäinen järvenselkä on moneen eri suuntaan mitattuna yli 18 kilometriä pitkä. Ärjänselkä on poikkeuksellisen merellinen ja tuulinen. Sana "ärjä" tarkoittaakin tuulista paikkaa. Järvenselältä suojassa sijaitsee etelärannalta 11 kilometriä etelään työnytyvä Vuottalahti. Vuottalahden suuta suojaa Vuottoniemi, jonka länsipuolelle jää Käkisaaren suojaan Käkilahti, jonne Vuolijoki laskee. Manamansalo katkaisee suuruudellaan koko järven. Sen voi ohittaa länsipuolelta Alassalmea ja itäpuolelta Kaivannonsalmea myöten.[2][1]

Paltaselän pinta-ala on 17 000 hehtaaria eli 170 km². Se on 28 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä, jos jätetään huomiotta 10 kilometriä pitkää ja kaakkoon työntyvää Jormuanlahtea. Myös järven itäisin osa Mieslahti muodostaa oman järvenosansa. Paltanselän keskiosa on saaririkas. Järvenselän etelärannassa sijaitsee Paltaniemi, jonka takana aukeaa lahti Paltajärvi ja Savisaaren takana Sokajärvi. Näihin lahtiin laskee Kajaaninjoki vetensä. Vastarannalla on Varislahti, johon Varisjoki laskee.[2][1]

Niskanselän pinta-ala on 32 900 hehtaaria eli 329 km². Se on 30 kilometriä pitkä ja 23 kilometriä leveä. Myös tällä on suuri aava järvenselkä, joka on parhaimmillaan 20 kilometriä leveä. Niskanselän yrittää jakaa osiin 8,5 kilometriä pitkä Säräisniemi. Sen eteläpuolelle jää Ykspistonselkä ja lahdenperän nimenä on Painuanlahti. Vastarannalla sijaitsevat Kiveslahti, Tervolanlahti ja suuri Jaalanganlahti. Pohjoisrannan piirteitä ovat Kankarinlahti, jonka länsipuolella sijaitsevat Väätäjänniemi ja Neulaniemi, jonka länsipuolella on Soutulahti. Järven luusua sijaitsee Vaalassa, joka on pitkän lahden pohjukassa. Sieltä saa alkunsa Oulujoki, joka laskee Pohjanlahden Perämereen.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 667 saarta. Niistä suurin on Ärjänselän ja Niskanselän toisistaan erottava Manamansalo (7 507 ha), joka on suurimmaksi osaksi hiekkakangasta ja sen vuoksi hiekkarantojen ympäröimä. Toiseksi suurin Käkisaari (2 035 ha), joka oli aikaisemmin niemi ja joka on ”irrotettu” mantereesta Kaivosojan kanavalla veneilyn helpottamiseksi. Näin on toimittu myös Neulaniemellä. Näitä kolmea saarta ei sisällytetä seuraaviin tilastoihin. Muiden saarten yhteispinta-ala on 2 117 hehtaaria, mikä on noin 2,3 % järven kokonaispinta-alasta. Muista saarista viisi ovat yli neliökilometrin suurisia, 125 yli hehtaarin suurisia, 526 yli aarin ja loput 11 ovat alle aarin kokoisia. Kun tarkastellaan saaria järvenosien mukaisesti, antaa ympäristöhallinnon viranomaiset seuraavanlaisia tuloksia.[4]

Paltaselällä on laskettu olevan 145 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 641 hehtaaria, mikä on noin 3,6 % järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista Tevä (141 ha) ja Koljolansaari ovat yli neliökilometrin suuruisia, 39 muuta saarta ovat yli hehtaarin suuruisia, 103 yli aarin ja yksi on alle aarin kokoinen. Muita merkittäviä saaria Paltanselällä ovat Ärjänselän rajasaari Toukka, Paltajärven lahdessa sijaitsevat Savisaari ja Sokasaari, Toukan pohjoispuolen lahdelmassa sijaitsevat Lehtosaari, Hankosaari ja Lamponen, Paltanselän keskivaiheella sijaitsevat Selkä-Honkinen, Maa-Honkinen, Hevossaari, Iso-Pihlainen, Pieni-Pihlainen, Karhusaari, Nuottisaari, Kainuasaari, Tevä, Iso-Jatko, Koljolansaari, Mulkkusaaret, Lehtonen, Riuttasaaret, Ukkosaari ja Volosaari, sekä Mieslahdessa sijaitsevat Palonen, Lamponen ja Pukki.[2][1]

Ärjänselällä on laskettu olevan 207 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 500 hehtaaria, mikä on noin 1,3 % järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista Ärjä (263 ha) on yli neliökilometrin suuruinen, 28 muuta ovat yli hehtaarin suuruisia, 172 yli aarin ja loput 6 ovat alle aarin kokoisia. Muita merkittäviä saaria Ärjänselällä ovat etelään työntyvässä Vuottolahdessa olevat Iso-Lamponen ja Ollikansaari, Käkisaaren eteläpuolella Honkinen ja Lattulansaari, Ärjänsaaren pohjoispuolella Lehtonen, Kotisaari, Naurissaari ja Pitkäniemi, ja Manamansalon pohjoisessa salmessa Munaluoto, Iso Kärppäsaari ja Talviaissaari.[2][1]

Niskanselällä on laskettu olevan 315 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 976 hehtaaria, mikä on noin 2,9 % järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista Kuostonsaari (377 ha) ja Kaarresalo ovat yli neliökilometrin suuruisia, 58 muuta ovat yli hehtaarin suuruisia, 251 yli aarin ja loput neljä ovat alle aarin kokoisia. Muita merkittäviä saaria Niskanselällä ovat Säräisniemen eteläpuolella olevat Ykspisto ja Mäntysaari, järvenselällä sijaitseva Reimikari, Manamansalon pohjoista salmea vartioiva Kuostonsaari, sen pohjoispuolella ja Jaalanganlahdella olevat Kumpu, Kaarresalo, Venesaari, Tähyssaari, Hirvisaari, Apajakari, Lehtonen, Lamposensaari, Tikansaari, Lamponen, Iso-Kaattari ja Halkonen, sekä vielä Niskanselän pohjoisosissa olevat Ylä-Mulkku, Ala-Mulkku, Pihlajasaari, Vasikkosaari, Kuusisaari, Honkinen, Leväsaari, Siira, Marjonen, Nahkasaari, Siljasaari, Kalikka, Tiilisaari, Ylä-Vassila ja Ala-Vassila.[2][1]

Oulujärvellä on kirjattu muistiin vedenkorkeuksia vuodesta 1896 lähtien. Joitakin havaintoja puuttuu 1920-luvulta ja vuodelta 1954. Oulujärveä on säännöstelty vuodesta 1951 lähtien Jylhämän voimalaitoksen ja Oulujoen seitsemän muuta voimalaa ajatellen. Säännöstelyn alkamisen jälkeen järven vedenpinnan keskivedenkorkeus on ollut 122,55 metriä mpy. (kaikki arvot N60). Sen keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu on tänä aikana ollut 1,70 metriä. Ylin vedenkorkeus 123,69 metriä (syksy 1962) ja alinen 120,83 meträ (huhtikuu 1981) mpy., joten äärivaihtelu on ollut 2,86 metriä. Ennen sääntelyä on keskivedenkorkeus ollut 122,78 metriä mpy. ja keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu on silloin ollut 1,05 metriä. Ylin vedenpinnan korkeus on ollut 124,11 metriä (kesällä 1899) ja alin 122,07 metriä (huhtikuussa 1942) mpy.[4]

Koska Oulujärven rannat ovat loivat ja pitkälle matalat, vaikuttaa vedenkorkeuden muutokset järven pinta-alaan. Luonnontilaisella kaudella, kun järvessä vesi oli keskivedenkorkeudella, järven pinta-ala on ollut 916 km², mutta sääntelyn aikana vuoden 1951 jälkeen keskivedenkorkeudella pinta-ala on ollut 853 km². Kesien keskivedenkorkeudella pinta-ala on nykyään 928 km², säännöstelyn alarajalla se on 778 km² ja sen ylärajalla 944 km².[4]

Paltaselän rantaviivan pituus on 284 kilometriä, josta järvenosan saarten rantaviivan yhteispituus on 91 kilometriä. Paltanjärven lahdelmassa, joka muuttuu Kajaaninjoeksi, sijaitsee Kajaani. lahden suulla sijaitsevat Pappilanniemen ja Sutelanperän kylät ja Kajaanin lentokenttä. Mieslahden suuhun laskee Kiehimänjoki, jonka suun molemmilla puolilla on Paltamon kirkonkylä. Mieslahdella on Mieslahden kylä ja Melalahdella on Melalahden kylä.[2][1]

Ärjänselän rantaviivan pituus on 371 kilometriä, josta järvenosan saarten rantaviivan yhteispituus on 72 kilometriä. Sen etelärannoilla ovat Koutaniemen, Vuoreslahden ja Vuottolahden kylät. Vuolijoen suun perällä sijaitsee Vuolijoen kirkonkylä.[2][1]

Niskanselän rantaviivan pituus on 366 kilometriä, josta järvenosan saarten rantaviivan yhteispituus on 130 kilometriä. Järvenosan länsirannoilla ovat Enonkylä ja Säräisniemen kirkonkylä. Pohjoisrannalla sijaitsevat Länsirannan kylä ja Vaalan kirkonkylä.[2][1]

Kajaanin kautta kulkeva valtatie 5 seuraa järven kaakkoisrantoja ja se erkanee muualle etelässä Vuottolahdella ja idässä Paltamon kohdalla. Paltamon ja Vaalan kautta kohti Oulua kulkee pohjoisrantoja seuraten valtatie 22. Kolmas tie on seututien 879 ja seututien 800 muodostama reitti, joka muodostaa kolmion viimeisen sivun yhdistäessään Vuottolahden ja Vaalan toisiinsa. Näitä teitä seuraamalla voi lähestyä mitä tahansa järven rantaa poistumalla tieltä lyhyen matkan verran. Oulu–Kontiomäki-rautatie seuraa järven pohjoisrantoja yhtä tiiviisti kuin valtatie 22. Sen Oulujärven seisakkeita ovat Vaala, Kankari, Jaalanka, Liminpuro, Kivesjärvi, Virpelä, Hakasuo, Melalahti, Paltamo, Meteli ja Mieslahti. Iisalmi–Kontiomäki-rautatie alkaa Kontiomäeltä ja sen Oulujärven seisakkeita ovat vain Jormua ja Kajaani.[1]

Viimeisen jääkauden mannerjäätikkö oli painanut maankuorta vajaa kilometrin syvyyteen maan vaippaan. Kun jääkauden lopussa mannerjää oheni ja suli lopulta pois, jäi Oulujärven ympäristö Ancylusjärven järvenpohjaksi. Mannerjään poistuminen oli kuitenkin käynnistänyt maankohoamisen tuhansia vuosia aiemmin ja sen seurauksena Oulujärven rantoja kohosi vedenpinnalle. Oulujärvi oli aluksi Ancylusjärven lahti, joka lopulta kuroutui siitä irti noin 9000 vuotta sitten.[8][9]

Siitä alkoi Oulujärven oma kehitysvaihe. Se oli silloin huomattavasti pienempi järvi kuin nykyään. Tämä johtuu maankohoamisen epätasaisuudesta. Järven länsiranta kohosi nopeammin kuin järven itärannat. Siksi järviallas on hitaasti kallistunut kohti kaakkoa. Koska lyhyen Oulujoen luusua sijaitsi järven luoteisrannassa, aiheutti kallistuminen veden hitaan tulvimisen kaakkoon päin. Alussa Oulujärvi käsitti vain nykyisen Niskanselän alueita, mutta myöhemmin tulvassa muodostui Ärjänselkä ja lopuksi Paltaselkä. Tulvat levittäytyivät hitaasti metsäalueille muutaen ne järvenseliksi.[8]

Vanhimmat asutuksen jäljet Oulujärven rannoilta on löydetty Paltamosta Kaarten ja Kitusenmutkan seudulta. Oulujärveä ei näiden jälkien syntyaikana kuitenkaan vielä ollut, vaan vesialue kuului osana Ancylusjärveen, joka tulvi Pohjanmereen 9 000 vuotta sitten. Vasta tällöin Oulujärvi kuroutui omaksi vesialtaaksi. Suurin osa järven rantamien esinelöydöistä on kampakeraamiselta ajalta säilyneitä työkaluja ja saviastioiden palasia. Tärkein esihistoriallinen löytöpaikka sijaitsee Nimisjärven alueella, josta tavatulle keramiikalle on annettu jopa omat nimet Sär1 ja Sär2 Säräisniemen kirkonkylän mukaan.[10]

Noin vuonna 1000 alueelle saapui lappalaisia peuranpyytäjiä, joiden jälkeen saapuivat karjalaiset ja liminkalaiset. Lappalaisten ajoista on vain vähän merkkejä: muun muassa lapinhautoja, lapinkiukaita ja saamenkielisiä paikannimiä.[11] Yksi lappalaisten tärkeimmistä riittipaikoista sijaitsi Oulujärven saaressa Ärjässä.[12]

Oulujärven rantamilla on säilynyt paljon ikivanhoja tarinoita, jotka kertovat seudun elämästä ja järven saarten alkuperästä. Yksi tunnetuimmista tarinoista koskee Manamansalon kirkon kelloa. Sen mukaan vienalaiset ryöstivät aikoinaan Manamansalosta Oulujärven erämaan ensimmäisen kirkon kellon. Rapparien veneessä se alkoi kuitenkin pitää meteliä, jolloin tapparamiehet luulivat kellon haluavan toiseen veneeseen. Niinpä he ryhtyivät siirtämään sitä keskellä Rusilanlahtea toiseen veneeseen ja siinä tuoksinassa kello tarinoiden mukaan solahti järveen. Tarinoiden mukaan kello soi pahaenteisesti kovien myrskyjen aikana ja ennusti tuhoa ja sotia. Myöhemmin kelloa yritettiin etsiä järven syvyyksistä mutta turhaan. 1960-luvun lopulla kerrottiin, että kello olisi Solovetskin luostarisaarella. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että Oulujärven erämaaseurakunnan kirkonkello on todella siellä.[13]

1860-luvulla Oulujärvellä mellastivat myös Suomen sisävesien ainoat merirosvot, Kiveksen veljeksinä tunnetut järvirosvot. Nämä isokokoiset ja rantakylien asukkaiden pelkäämät miehet ryöstelivät järvellä liikkuneita tervansoutajia ja matkalaisia, mutta nauttivat erityisesti Kiveskylän ja Variskylän asukkaiden suosiota, koska he jakoivat osan saaliistaan kotikylänsä Kivesjärven asukkaille. Kestikin useita vuosia, ennen kuin Kiveksen rosvot ja Variskylän varkaat saatiin vastuuseen teoistaan vuonna 1867. Joukkion johtajat tuomittiin raipparangaistukseen, ja sen jälkeen tervansoutajien ja rantakylien talojen ryöstely loppui.[14]