Ouija

Ouija eli Ouija-lauta on spiritismissä käytetty väline, jolla spiritistien mukaan voidaan saada viestejä kuolleilta. Sanan on väitetty tulevan ranskan ja saksan kielen kyllä-sanoista.[1]

Ouija-lauta sadan vuoden takaa
Spirististisen istunnon tekniikka

Ouija-lautaa on käytetty erityisesti spiritismi-istunnoissa, jossa sillä pyritään viestintään tuonpuoleisen kanssa. Lautaan on kirjoitettu symboleita, aakkoset ja numerot nollasta yhdeksään. Väitetyt voimat saavat vastaanottajan sormen liikuttamaan laudalla olevaa osoitinta (planchette) ja muodostamaan sanoja tai jopa lauseita.

Yhteyden ottaminen henkimaailmaan Ouija-laudan avulla spiritistisissä istunnoissa oli erittäin suosittua 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, ja ajan kaunokirjallisuus käytti niitä usein aiheinaan, esimerkkeinä Anton Tšehov,[2] Leo Tolstoi,[3] Thomas Mann[4] ja Suomessa Minna Canth näytelmässä Spiritistinen istunto: Ilveily yhdessä näytöksessä.[5]

Skeptikkojen mukaan laudan toiminta perustuu siihen, että ihmiset liikuttavat osoitinta tietämättään. Ilmiötä kutsutaan ideomotoriseksi liikkeeksi. Jotkut ihmiset ovat sille herkempiä kuin toiset, ja alttius näyttää kytkeytyvän hypnoottiseen alttiuteen.[6] Myös skeptiset kirjailijat olivat ymmärtäneet ilmiön taustalla olevan mekanismin. Esimerkiksi Tolstoi kuvasi kenraalin ja taiteilijan keskinäistä istuntoa romaanissa Ylösnousemus (1899) seuraavasti:

»Teevati vastasi kenraalin tekemään kysymykseen miten sielut kuoleman jälkeen tuntevat toisensa. – – Sotamiehen astuessa sisään lautanen oli pysähtynyt kerran S-kirjaimen, sitten E-kirjaimen ja lopulta seisahtunut N-kirjaimen kohdalle ja alkanut sitten nykiä puoleen ja toiseen. Tähän nykimiseen oli syynä se, että kenraalin mielestä seuraavan kirjaimen piti olla J, hänen mielestään Jeanne d'Arcin piti sanoa siis, että sielut tulevat tuntemaan toisensa sen jälkeen, kun ovat puhdistuneet kaikesta maallisesta – – mutta taiteilija arveli seuraavan kirjaimen olevan V:n, hän oletti sielun tahtovan sanoa että sielut tulevat tuntemaan toisensa valon avulla.[3]»

Katso myös

Kirjoja
  • The Ouija Board: A Doorway to the Occult, Edmund C, Gruss, P & R Publishing (1994)
  • Ouija: The Most Dangerous Game, Stoker Hunt, Perennial Currents (1992)

Lähteet
  1. Ouija biard Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.11.2014.
  2. Anton Tšehov: Salaisuus. Teoksessa: Kaksikymmentä. Novellikokoelma, s. 46–54. Suomentanut Raijo Silvanto. Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1929.
  3. Leo Tolstoi: Ylösnousemus, s. 329. Suomentanut Lea Pyykkö. Karisto, 2007 (alkuteos 1899). ISBN 078-951-23-4858-9.
  4. Thomas Mann: Taikavuori, s. 661–668. Suomentanut Kai Kaila. WSOY, 1983 (alkuteos 1924). ISBN 951-0-11328-X.
  5. Minna Canth: Spiritistinen istunto: Ilveily yhdessä näytöksessä. Telen, 1894. Kansalliskirjasto.
  6. Brown, Derren: Miten mieltä hallitaan. (Tricks of the mind, 2006.) Suomentanut Risto K. Träff. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-663-4.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.