Otto von Below

Otto von Below (18. tammikuuta 1857 Danzig – 15. maaliskuuta 1944 Danzig) oli saksalainen kenraali, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa. Hän komensi useita eri armeijoita lähes kaikilla rintamilla.

Otto von Below

Below aloitti upseerinuransa 80. jalkaväkirykmentissä vuonna 1875. Hän oli vuodesta 1905 jalkaväkirykmentin komentajana, sai 1909 ylennyksen kenraalimajuriksi sekä 1912 jalkaväenkenraaliksi, ja jälkimmäisessä yhteydessä nimityksen divisioonankomentajaksi.[1] Maailmansodan syttyessä Below komensi aluksi reservidivisioonaa Itä-Preussissa ja osallistui Gumbinnenin ja Masurian järvien taisteluihin. Marraskuusta 1914 alkaen hän komensi 8. armeijaa, joka osallistui Masurian järvien toiseen taisteluun helmikuussa 1915. Toukokuusta joulukuuhun 1915 Below komensi Niemenin armeijaa Kuurinmaalla ja lokakuussa 1916 hänet siirrettiin armeijakunnan komentajaksi Salonikin rintamalle Makedoniaan. Huhtikuusta syyskuuhun 1917 hän oli 6. armeijan komentajana länsirintamalla ja osallistui Arrasin taisteluun.[1][2]

Belowin maine perustuu pitkälti hänen saavuttamaansa suurvoittoon Italian armeijasta Caporetton taistelussa lokakuussa 1917. Hänen komentamansa saksalais-itävaltalainen 14. armeija mursi italialaisten linjat 24. lokakuuta ja tuotti näille katastrofaalisen tappion. Tämän voiton jälkeen Below siirrettiin takaisin länsirintamalle, nyt 17. armeijan komentajaksi. Maaliskuussa 1918 käynnistetyssä suurhyökkäyksessä Saksan sotilasjohto odotti hänen kykenevän Arrasissa samanlaiseen läpimurtoon kuin edellisenä vuonna Caporettossa, mutta tässä hän tuotti pettymyksen. Aivan sodan lopussa, lokakuussa 1918 hänet siirrettiin vielä 1. armeijan komentajaksi ja hän johti saksalaisten peräntymistä Reimsiin, johon oli tarkoitus luoda viimeinen puolustuslinja.[2][1] Sodan jälkeen Below toimi kesäkuuhun 1919 saakka läntisen alueen kodinturvajoukkojen komentajana.[3]

Otto von Below oli kenraali Fritz von Belowin serkku.[2]