Otto Wels

Otto Wels (15. syyskuuta 1873 – 16. syyskuuta 1939[1]) oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja vuosina 1919–1933 ja kansanedustaja 1920–1933.

Otto Wels

Wels syntyi Berliinissä majatalon isännän perheeseen. Hän aloitti työt tapiseeraajan oppipoikana ja liittyi SPD:hen vuonna 1891. Vuosina 1895–1897 hän palveli Saksan armeijassa. Sen jälkeen hän työskenteli ammattiyhdistyksessä, puolueen tehtävissä ja SPD:n pää-äänenkannattajan Vorwärtsin lehdistökomiteassa.

Saksan vallankumouksen aikana marraskuussa 1918 Wels oli Berliinin työläisneuvoston jäsen ja kaupungin sotilaskomentaja. Vuonna 1920 SPD:n puheenjohtajana hän organisoi yleislakon, jonka avulla äärioikeistolainen Kappin vallankaappaus nujerrettiin. Tämän jälkeen hän painosti puoluetoverinsa Gustav Nosken eroamaan puolustusministerin paikalta. Wels tuki SPD:n puolisotilaallisten järjestöjen Reichsbannerin ja Eiserne Frontin perustamista äärioikeiston ja -vasemmiston samantyyppisiä järjestöjä vastaan.

Vuonna 1923 Welsistä tuli Saksan edustaja Sosialistiseen internationaaliin (tuolloin nimellä Sosialistinen Työväen Internationaali).

Maaliskuussa 1933 Wels oli ainoa valtiopäiväedustaja, joka piti puheen Hitlerin valtalakia vastaan. SPD:n edustajat äänestivät lakia vastaan viimeisessä valtiopäivien istunnossa, johon osallistui useita puolueita. Kommunistit eivät voineet osallistua, koska heidät oli siinä vaiheessa jo kielletty. Kaikki muut puolueet keskustasta oikeistoon äänestivät Hitlerin hyväksi.[1] Wels valittiin vielä huhtikuussa puolueen puheenjohtajaksi[1]. Pian valtalain hyväksymisen jälkeen natsihallitus kielsi SPD:n, muut puolueet lakkauttivat itsensä ja Saksasta tuli yksipuoluediktatuuri.

Wels lähti maanpakoon Saarin alueelle, joka kuului siihen aikaan Kansainliiton hallintaan, ja häneltä evättiin Saksan kansalaisuus. Hän työskenteli SPD:n pakolaisorganisaatiossa Prahassa ja sitten Pariisissa, jossa hän kuoli syksyllä 1939.[1]