Otto Tynkkynen

Tynkkysen vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Tynkkynen ja Anna Helena Ukkonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1934 Elvi Linnea Intin kanssa.[1][2]

Tynkkynen kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1926. Hän suoritti reserviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja suojeluskuntaupseeritutkinnon vuonna 1923 sekä taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1925 ja 1927. Komppanianpäällikkökurssin ensimmäisen jakson hän kävi vuonna 1933 ja suoritti Ilmatorjuntaupseerikurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1941.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Tynkkynen työskenteli kelloseppänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]

Tynkkynen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan vääpeliksi ensin 4. jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 alkaen 11. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Tynkkynen toimi sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Pohjolan jääkäripataljoona. Armeijasta hän erosi 28. helmikuuta 1919 ja siirtyi varastonhoitajaksi Hyppösen kenkätehtaalle vuosiksi 1919–1921. Varastonhoitajan työnsä lisäksi hän toimi samalla komppanianpäällikkönä Tampereen suojeluskunnassa. Lopulta hän astui 1. syyskuuta 1921 alkaen suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet nimitettiin Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin IV alueen päälliköksi. Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin III alueen päälliköksi hänet nimitettiin 1. maaliskuuta 1922 ja VI alueen päälliköksi 1. helmikuuta 1933. Tynkkynen erosi suojeluskunnista 29. lokakuuta 1937 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Punkaharjulla.[1][2]

Tynkkynen osallistui talvisotaan Kerimäen suojeluskunta-alueen päällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Ilmavalvonta-aluekeskus 136:een, josta hänet siirrettiin Savonlinnan suojeluskuntapiirin Ilmasuojelutäydennyspataljoonan komentajaksi. Myöhemmin hänet siirrettiin Parikkalan Ilmasuojelualueen päälliköksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin Itä-Savon sotilasläänin esikuntaan ilmasuojelutoimiston päälliköksi. Vuonna 1942 hänet siirrettiin toimistoupseeriksi Savonlinnan suojeluskuntapiirin esikuntaan. Sotien jälkeen Tynkkynen pidätettiin epäiltynä syylliseksi niin sanotussa asekätkentäjutussa. Eläkepäivinään hän toimi Punkaharjun Säästöpankin isännistössä vuosina 1945–1956 ja Kesälahden Meijerin hallituksen jäsenenä vuosina 1946–1956. Hänet haudattiin Punkaharjulle.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917 Vääpeli 11. helmikuuta 1918 Suojeluskuntaupseeri 10. elokuuta 1921 Reservin vänrikki 12. elokuuta 1926 Reservin luutnantti 6. joulukuuta 1926 Reservin kapteeni 6. joulukuuta 1937		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suojeluskuntain ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.