Otto Tief

Otto Tief (2. elokuuta 1889 Rapla, Viro – 5. maaliskuuta 1976 Ahja, Põlvamaa, Viro[1]) oli virolainen poliitikko ja itsenäisen Viron viimeinen pääministeri, ennen kuin Neuvostoliitto valtasi Viron toistamiseen. Hallitus ehti toimia viisi päivää.[2][3][4]

Otto Tief noin 1930.

Otto Tief 1919.

Tief opiskeli lakia Pietarissa ja valmistui Tarton yliopistosta 1921. Hän osallistui 1916–1918 ensimmäiseen maailmansotaan ja 1918–1920 Viron itsenäisyyssotaan, jossa hän yleni kapteeniksi. Maailmansotien välisenä aikana hän toimi 12 vuotta asianajajana ja oli samalla aktiivinen politiikassa, vuosina 1926–1929 ja 1932–1934 riigikogun jäsen ja 1927 työministeri.[1]

Väliaikaiseksi valtionhoitajaksi ryhtynyt Jüri Uluots nimitti puna-armeijan jo lähestyessä Tallinnaa Tiefin 18. syyskuuta 1944 hallituksen johtoon,[5] ja hallitus julisti radiossa, että Viron tasavalta on puolueeton[4]. Neuvostoliitto miehitti Viron, ja lokakuussa 1944 neuvostoliittolaiset vangitsivat Tiefin[1] ja muita hallituksen jäseniä, mutta osa ehti paeta Ruotsiin, kuten syöpää sairastanut Uluots, joka kuoli Tukholmassa 9. tammikuuta 1945. Valtionhoitajuus siirtyi niin ikään Ruotsiin paenneelle August Reille. Ruotsissa muodostettiin pakolaishallitus.[5][6]

Ne hallituksen jäsenet jotka eivät ehtineet paeta Ruotsiin, muun muassa Tief itse, joutuivat NKVD:n käsiin ja saivat syytteen siitä, että olivat olleet kyseisen hallituksen jäseniä.[7] Tief joutui vankileirille kymmeneksi vuodeksi. Hän kävi salaa Virossa 1955,[8] mutta asui KGB valvonnassa pääasiassa Ukrainassa ja Latviassa.[1].

Tiefin hallitusta pidetään merkittävänä, sillä sen ja pakolaishallituksen kautta Viron tasavallan laillinen jatkuvuus säilyi uudelleenitsenäistymiseen saakka.[2] Tiefin hallituksen kunnioittamiseksi Virossa on määrätty 22. syyskuuta vastarinnan päiväksi (Vastupanuvõitluse päev).[7]

Latvian Ainažissa, missä Tief asui kymmenen vuotta, paljastettiin vuonna 2014 hänen 125-vuotissyntymäpäivänään muistolaatta.[9]

Tief kirjoitti myöhemmin muistelmat.[10]