Otto Sarvi

Savander on peräisin vaatimattomista oloista. Hänen vanhempiaan olivat vaskiseppä Paavo Savander ja Augustina Keinänen. Savander valmistui Suomen polyteknillisessä opistosta maanmittausinsinööriksi vuonna 1882. Hän jatkoi opintoja yliopistossa ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1899. Hän opiskeli Berliinissä ja Pariisissa 1888–89 sekä teki väitöskirjaansa liittyviä opintomatkoja Algeriaan 1892–93, Saksaan 1894 ja 1896 sekä Venäjälle 1898. Ranskankielinen väitöskirja käsitteli suhteellisen painovoiman määrittämistä Helsingissä.[1]Valmistumisensa jälkeen hän toimi eri tehtävissä maanmittauslaitoksen palveluksessa sekä Helsingissä että Oulussa.

Savander oli 1890-luvulla kuulunut Päivälehden ympärille ryhmittäytyneisiin nuorsuomalaisiin, mutta avioiduttuaan senaattori Waldemar Enebergin ja Märtha Viktoria Thorborg von Knorringin tyttären Giselan Ottilia Enebergin (k. 1952) kanssa hän liittyi vanhasuomalaiseen puolueeseen, joka edusti ensimmäisen sortokauden aikana myöntyväisyyssuuntausta. Suunnanvaihto herätti katkeruutta perustuslaillisissa, muun muassa Savanderin koulutoverissa runoilija Eino Leinossa. Perustuslaillisuuden inspiroimassa historiankirjoituksessa vanhasuomalaisten edustama myöntyväisyyspolitiikka on tulkittu venäläisen virkavallan puolustamiseksi muun muassa Oulun kaupungin historia-teoksessa.

Savander nimitettiin Oulun läänin kuvernööriksi vuonna 1903 saman vuoden alkupuolella erotetun virkaatekevän Edvard Furuhjelmin tilalle. Furuhjelm oli yhdessä kolmen muun ruotsinkielisen kuvernöörin kanssa vastustanut laittomana pitämänsä asevelvollisuuslain mukaisia kutsuntoja läänissään. [2] Savander erotti Oulun kunnallispormestarin Arthur Castrénin. Castrén sai suurlakon jälkeen muiden erotettujen perustuslaillisten virkamiesten tavoin kuitenkin virkansa takaisin vuonna 1906, mihin asti virkaa hoiti Jafet Martikainen. Vuoden 1905 levottomuuksissa kaupunkilaisten vihamielinen suhtautuminen ja mielenosoitukset saivat Savanderin pyytämään virkavapautta terveydellisistä syistä, eikä hän enää palannut kuvernööriksi.[3]

Maanmittaushallituksen ylitirehtööriksi nimensä suomalaistanut Otto Sarvi nimitettiin vuonna 1915. Sarvi sai vuonna 1916 todellisen valtioneuvoksen arvon. Vuonna 1917 poliittiset erimielisyydet pääosin perustuslaillista ajattelutapaa edustavan maanmittarikunnan kanssa johtivat Sarven eroon myös ylitirehtöörin paikalta. [4][5]

Sarvi kuoli depressioon vaipuneena oman käden kautta myöhemmin vuonna 1917. Sarvella oli neljä lasta: Ainikki (myöhemmin Voipio) 1904–2001, Jouni 1906–1989, Inkeri (myöhemmin Jääskinen) 1907–1989 ja Lempi 1909–1948.

Savanderin tärkeimpiä julkaisuja olivat Ekonomilliset, topografiset ja maantieteelliset karttalaitokset 1890, Tabeller för uträknande af gradafdelnings- eller polyedronprojektionen för Finlands latitudgrader 1891, Die Baltische Triangulation zwischen Wiborg und Aho 1891, Astronomischgeodätische Arbeiten in Finnland 1865–1875 1895, Détermination relative de la pesanteur a Helsingfors (väitösk. ) 1898, Resultate der relativen Schweremessungen in Helsingfors und Pulkova 1899.