Otto Paajanen

Paajasen kasvattajaseura on Lopen Lätkä. Hän pelasi juniorina myös yhden kauden sekä Riihimäen Kiekko-Nikkareissa että Hyvinkään Ahmoissa, kunnes siirtyi C-juniori-ikäisenä lukion perässä Hämeenlinnan Pallokerhoon.[2] Paajanen voitti B-nuorten SM-hopeaa vuosina 2009 ja 2010. Kaudella 2010–2011 hän oli tehoilla 19+28=47 HPK:n A-nuorten kolmanneksi paras pistemies koko A-nuorten SM-liigan pistepörssin kärkikaksikon eli Teemu Rautiaisen ja Ville Järveläisen jälkeen. Paajanen sijoittui itse sarjan pistepörssissä seitsemänneksi Ässien Samuli Virkkusen ja Ilveksen Roope Nikkilän kanssa.[4] Hänet valittiin kauden päätteeksi tähdistökentälliseen. Paajanen teki samalla kaudella myös debyyttinsä miesten peleissä pelaamalla viisi Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[5]

Helmikuussa 2011 Paajanen solmi kaksivuotisen SM-liigasopimuksen HPK:n kanssa.[6] Hän teki liigadebyyttinsä kauden 2011–2012 avausottelussa 15. syyskuuta 2011 Turun Palloseuraa vastaan. Paajanen merkittiin HPK:n nelossentteriksi laidoilleen Jaakko Turtiainen ja Antti Roppo.[7] Hän sai ottelussa jääaikaa 9.30 minuuttia.[8] Liigauransa avausmaalin Paajanen teki 12. lokakuuta 2011 Porin Ässiä vastaan.[9] Yhteensä hänen tulokaskautensa toi 34 runkosarjaottelussa tehot 4+1=5. Marraskuussa 2011 Paajanen siirtyi joulutaukoon asti kestäneellä lainasopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon, jossa hän pelasi viisi ottelua.[10] Paajanen vahvisti kauden aikana myös HPK:n A-nuoria, joiden paras pistemies ja syöttäjä hän oli kevään 2012 pudotuspeleissä tehoilla 2+6=8.[11] Paajanen voitti kauden päätteeksi A-nuorten SM-pronssia.[5]

Kaudella 2012–2013 Paajanen vakiinnutti paikkansa HPK:n liigajoukkueessa[3] ja pelasi joukkueen ainoana pelaajana kauden kaikki 60 runkosarjaottelua.[12] Hän vahvisti myös HPK:n A-nuoria kauden viimeiseksi jääneessä neljännessä finaaliottelussa Espoo Bluesia vastaan yhdessä Teemu Rautiaisen kanssa. Paajanen viimeisteli joukkueelle 4–1-loppulukemat vastustajan tyhjään maaliin ja voitti Suomenmestaruuden.[13][14] Joulukuussa 2012 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen HPK:n kanssa.[15] Kaudella 2013–2014 Paajanen nousi joukkueen varakapteeniksi ja teki runkosarjassa 15 tehopistettä. Kaudella 2014–2015 hän paransi taas yhden kauden piste-ennätystään tehoilla 5+11=16.[5] Joulukuussa 2014 Paajanen teki taas kaksivuotisen jatkosopimuksen HPK:n kanssa.[16]

Paajanen teki kaudella 2015–2016 läpimurtonsa SM-liigassa. Hän oli paljon loukkaantumisista kärsineestä HPK:n joukkueesta ainoa, joka pelasi kauden kaikki 60 runkosarjaottelua. Paajanen voitti joukkueen sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 20+15=35.[17] Hän jakoi SM-liigan maalipörssin neljännen sijan kolmen muun pelaajan kanssa.[18] Paajanen toimi loppukaudella myös HPK:n kapteenina Riku Hahlin ja Antti Miettisen loukkaantumisten myötä. Myös kaudella 2016–2017 hän oli joukkueen ainoa kauden kaikki 60 runkosarjaottelua pelannut pelaaja.[5][19] Marraskuussa 2016 Paajanen teki HPK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[20]

Paajanen nimettiin kaudeksi 2017–2018 HPK:n kapteeniksi.[21] Hän jakoi tehoilla 17+16=33 joukkueen sisäisen maalipörssin toisen sijan Teemu Turusen kanssa edellään vain kesken kauden Kärppiin siirtynyt Kristian Vesalainen sekä sijoittui sisäisessä pistepörssissä neljänneksi ollen kauden loppuun asti jatkaneista toiseksi tehokkain pelaaja Joonas Lehtivuoren jälkeen. Paajanen oli myös HPK:n ainoa kauden kaikki 60 runkosarjaottelua pelannut pelaaja.[22] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa. Kaudella 2018–2019 Paajanen teki puolivälieräsarjassa Turun Palloseuraa vastaan kaksi voittomaalia, joista toinen ratkaisi HPK:lle välieräpaikan 29. maaliskuuta 2019 vieraissa pelatussa ottelusarjan viidennessä ottelussa ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 69.28. Simo Rouvali valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[23] Paajanen johdatti joukkueensa kapteenina HPK:n kauden päätteeksi Suomenmestaruuteen. Hänet palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana Jari Kurri -palkinnolla.[5]

Kaudeksi 2019–2020 Paajanen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[24] Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 16+21=37,[5] joilla Paajanen jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin neljännen sijan Jesse Saarisen kanssa.[25] Kauden jälkeen, huhtikuussa 2020 hän käytti sopimuksessaan olleen option ulkomaille siirtymisestä.[26] Noin viikkoa myöhemmin Paajasen vahvistettiin siirtyvän kaudeksi 2020–2021 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Leksands IF:ään.[27] Hän teki runkosarjassa kuitenkin 22 tehopistettä, joista vain seitsemän kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Runkosarjan päätteeksi ruotsalainen Aftonbladet -iltapäivälehti nimesi Paajasen joukkueensa suurimmaksi flopiksi listattuaan kustakin SHL-joukkueesta suurimman alisuorittajan.[28] Neljässä playoff-ottelussa hän jäi ilman tehopisteitä ja keräsi teholukeman –5.[5] Kauden jälkeen, huhtikuussa 2021 Paajasen sopimus Leksandin kanssa purettiin yhteisymmäryksessä. Seura GM Thomas Johanssonin mukaan syynä sopimuksen purkuun oli, että Leksand ei voi taata asemaa tai jääaikaa, jota Paajanen tarvitsee kehittyäkseen ja pystyäkseen tuomaan panoksensa joukkueelle.[29]

Paajanen palasi kaudeksi 2021–2022 kaksivuotisella sopimuksella HIFK:hon.[30] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[31] Paajanen oli HIFK:n kolmanneksi paras pistemies Alex Broadhurstin kanssa tehoilla 12+22=34. Hän oli myös Johan Motinin ohella joukkueen ainoa kauden kaikki 59 runkosarjaottelua pelannut pelaaja.[32]

Kaudeksi 2023–2024 Paajanen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KooKoohon.

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia	Valko-Venäjä 2010	jääkiekko

Paajanen pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2012 sekä alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010, jolloin hän voitti pronssia. Yhteensä Paajanen on pelannut 22 nuorten ja 13 poikien maaottelua.[5]

Suomen A-maajoukkueessa Paajanen on pelannut kahdeksan ottelua ilman tehopisteitä.[33] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Euro Hockey Challengessa 7. huhtikuuta 2016 Porissa Slovakiaa vastaan.[34] Paajanen merkittiin Suomen nelosketjun vasempaan laitaan Joel Mustosen ja Max Wärnin viereen.[35]