Otto Mäkilä

Otto Fredrik Mäkilä (9. elokuuta 1904 Turku[1] – 19. kesäkuuta 1955 Turku[2]) oli suomalainen taidemaalari. Mäkilän tunnetuimpia teoksia ovat He näkevät mitä me emme näe 1939 ja Poésie 1938.

Otto Mäkilä
Otto Mäkilä.
Otto Mäkilä.
Henkilötiedot
Koko nimi Otto Fredrik Mäkilä
Syntynyt9. elokuuta 1904
Turku
Kuollut19. kesäkuuta 1955 (50 vuotta)
Turku

Ura

Mäkilä aloitti taideopintonsa 16-vuotiaana Turun piirustuskoulussa ja opiskeli siellä vuosina 1920–1924 Ragnar Ungernin johdolla. Hän jatkoi opintojaan Pariisin Académie de la Grande Chaumièressä ja Académie Colarossissa vuosina 1930–1931. Oleskelu ulkomailla innoitti Mäkilän syventymään sisäiseen maailmaan ja sen ilmentämiseen. Myös runous oli Mäkilälle tärkeä inspiraation lähde. Hän toimi vuosina 1950–1955 Turun piirustuskoulun opettajana ja rehtorina.[3]

Mäkilän työt ovat unenomaisia, mystisiä ja runollisia. Myöhemmässä tuotannossaan hän etääntyi esittävyydestä ja koki abstraktin muotokielen itselleen aidoimmaksi. Mäkilän tunnetuin teos He näkevät, mitä me emme näe (1939) kuuluu Turun taidemuseon kokoelmiin. Hän maalasi samasta aiheesta pienemmän version, joka oli ensi kertaa esillä Turun taidemuseon näyttelyssä keväällä 2011. Se on yksityisessä omistuksessa, ja sen aitous on varmistettu omistushistorialla.[3] Muita tunnettuja teoksia ovat Satu (1933), Poésie (1938) ja Vaellus (Kolmijalkainen mies, 1940).

1950-luvulla Mäkilän siirtyi uuteen tyyliin ja teki erikoisia "konesommitelmia". Ennen kuolemaansa hän teki muutamia abstrakteja maalauksia.[3]

Mäkilä on tunnetuimpia suomalaisia surrealisteja ja Turun surrealistisen koulukunnan, Ryhmä 9:n perustaja. Häntä on pidetty suomalaisen surrealismin ensimmäisenä edustajana 1930-luvulla.[4] Mäkilä oli vuonna 1934 perustamassa myös Pro Arte -taiteilijaryhmää, joka pyrki edistämään modernistista taidetta.

Mäkilä toimi myös taidekriitikkona sekä Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana ja johtajana vuosina 1950–1955. Mäkilällä oli ulkomailla näyttelyitä muun muassa Tukholmassa, Oslossa, Kööpenhaminassa, Pariisissa ja Firenzessä.

Suku

Mäkilän isä oli turkulainen puutarhuri Joakim Mäkilä. Hän asui lähes koko ikänsä synnyinkodissaan Ruissalon Villa Romassa. Mäkilän puoliso oli vuodesta 1936 Toimi Mattsén. Heillä on kaksi lasta.[3]

Teoksia
  • Ystävykset 1931
  • Satu 1933
  • Kesäyö (maalaus) 1938
  • Poésie 1938
  • He näkevät mitä me emme näe, 1939
  • Naisia rannalla 1939
  • Vene vesille 1939
  • Outo maa 1939
  • Vaellus 1941
  • Kevät 1945
  • Maahinen 1945
  • Omega I 1945
  • Ukkospilvi 1949
  • Torni 1950
  • Konesommitelma 1951

Elokuva
  • Andell, Pia (ohj.): Havahtuminen – Otto Mäkilän uneksittu ja ajateltu maailma. 2011. Dokumenttielokuva.[5] (YLE Areena.)

Kirjallisuutta
  • Haltia, Mia – Rosenlöf, Anna-Mari – Vihanta, Ulla – Tihinen, Juha-Heikki: Punainen levoton kipinä. Turun taidemuseo, 2011.

Lähteet
  • Somersalo, Heikki ym.: Kuvataiteilijat. Suomen kuvataiteilijoiden henkilöhakemisto 1972. Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00794-3.
  • Tuhka, Aukusti – Tolvanen, Jouko (toim.): Suomen taide. Porvoo: WSOY, 1956.
  • Vihanta, Ulla: ”Mäkilä, Otto (1904–1955)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 810–812. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. / Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. Kuvataiteilijat 1972; Suomen taide, 35
  2. Kokoelmat, Kansallisgalleria
  3. Uimonen, Anu: Mitä voi nähdä kuilun reunalla. Helsingin Sanomat, 2.2.2011, s. C 1. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  4. Seppä, Soile: Surrealismi, sisimmän peili Pohjolan Sanomat. 19.12.2010. Viitattu 19.12.2010.
  5. Turun taidemuseo. (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.