Otto Liman von Sanders

Otto Liman von Sanders (17. helmikuuta 1855 Stolp, Pommeri – 22. elokuuta 1929 München)[1] oli saksalainen kenraali, joka palveli komentajana Ottomaanien valtakunnan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Otto Liman von Sanders vuonna 1916.

Liman von Sanders aloitti sotilasuransa vuonna 1874 ratsuväenupseerina. Hän palveli myöhemmin esikuntatehtävissä ja yleni 1904 everstiksi ja rykmentinkomentajaksi sekä 1908 kenraalimajuriksi ja ratsuväkiprikaatin komentajaksi. Vuonna 1911 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin 22:en divisioonan komentajaksi. Joulukuussa 1913 Liman von Sanders nimitettiin johtamaan Turkkiin lähetettyä saksalaista sotilaskomissiota, jonka tarkoituksena oli auttaa järjestämään Turkin armeija uudelleen sen kärsittyä tappion Balkanin sodissa. Hänet myös aateloitiin ja korotettiin Saksan armeijassa ratsuväenkenraaliksi sekä Turkin armeijassa marsalkaksi. Liman von Sanders nimitettiin aluksi Turkin ensimmäisen armeijakunnan komentajaksi, mutta Venäjän esitettyä huolensa saksalaisen vaikutuksen lisääntymisestä Turkissa hänet siirrettiin diplomaattisista syistä tammikuussa 1914 vaatimattomampaan asemaan sotilasylitarkastajaksi. Ensimmäisen maailmansodan puhkeamista edeltäneinä kuukausina hän pyrki parantamaan Turkin armeijan taistelukykyä ja sodan puhjettua suostuttelemaan Turkin liitymään siihen keskusvaltojen puolelle. Jälkimmäisessä tavoitteessa hän ei aluksi saavuttanut haluamaansa tulosta, mutta marraskuussa 1914 Turkki liittyi sotaan.[2][3]

Liman von Sanders nimitettiin elokuussa 1914 Dardanellien luo sijoitetun Turkin ensimmäisen armeijan komentajaksi, mistä hänet siirrettiin maaliskuussa 1915 johtamaan viidettä armeijaa Gallipolin niemimaalle. Yhdessä turkkilaisten komentajien kanssa hän torjui menestyksekkäästi brittiläisten ja australialaisten joukkojen maihinnousuyrityksen Gallipolilla ja pakotti ympärysvaltojen joukot perääntymään. Maaliskuusta 1916 alkaen Liman von Sandersin komentama viides armeija vastasi Traakian ja Vähä-Aasian rannikoiden puolustuksesta. Hän säilytti koko maailmansodan ajan myös asemansa saksalaisen sotilaskomission johdossa, mutta Turkin sotaministeri ja ylipäällikkö Enver pašša pyrki mitätöimään hänen vaikutuksensa eikä noudattanut hänen neuvoaan keskeyttää sotatoimet Kaukasuksella. Helmikuussa 1918 Liman von Sandersista tehtiin Palestiinaan sijoitettujen turkkilais-saksalaisten joukkojen ylipäällikkö. Hän yritti pysäyttää brittien työntymisen Palestiinaan ja Syyriaan, mutta joutui lopulta perääntymään Edmund Allenbyn johtamien ylivoimaisten brittijoukkojen edessä. Liman von Sanders joutui vetäytymään Alepposta ja kärsi murskatappion Megiddon taistelussa syyskuussa 1918, välttäen vain täpärästi vangiksi joutumisen. Aselevon astuttua voimaan 31. lokakuuta 1918 hän johti Konstantinopolissa saksalaisten joukkojen kotiuttamista.[3][2][1]

Britit vangitsivat Liman von Sandersin helmikuussa 1919 epäiltynä sotarikoksista ja pitivät häntä puolen vuoden ajan vankina Maltalla. Vapauttamisensa yhteydessä hän ilmoitti vetäytyvänsä palveluksesta.[2][3] Hän julkaisi vuonna 1920 muistelmateoksen Fünf jahre Türkei.[2]