Otto Kretschmer

Hän astui 1. huhtikuuta 1930 merivoimien palvelukseen meriupseerioppilaana. Hän palveli Stralsundin puolen vuoden peruskoulutuksen jälkeen kolme ja puoli kuukautta koululaiva Niobella.[2] Kretschmer sijoitettiin 10. lokakuuta kevyt risteilijä Emdenillä matruusina. Hän yleni ylimatruusiksi ennen alukselta poistumistaan 4. tammikuuta 1932. Kretschmer ylennettiin kurssitovereidensa kanssa 1. huhtikuuta 1932 merikadetiksi. Upseerikoulutuksen päättyessä lokakuun alussa 1934 Kretschmer sai luutnantin valtakirjan. Joulukuun alussa hänet siirrettiin risteilijä Kölnille toiseksi torpedoupseeriksi. Hän siirtyi tammikuussa 1936 sukellusvenelaivastoon. Koulutuksen päätyttyä hänet ylennettiin 1. kesäkuuta 1936 yliluutnantiksi. Hänet määrättiin 3. lokakuuta Saltzwedel-laivueeseen tyypin VIIA sukellusveneen U-35 ensimmäiseksi vahtiupseeriksi.[3]

Otto oli pari viikkoa U-35:n tilapäisenä päällikkönä varsinaisen päällikön saatua surmansa auto-onnettomuudessa 25. heinäkuuta 1937 ennen uuden päällikön Werner Lottin saapumista. Kretschmer suoritti päällikkökurssin ja hänet nimitettiin 1. lokakuuta Weddigen-laivueeseen tyypin IIB sukellusveneen U-23:n päälliköksi.[4]

Kretschmer vuonna 1940.

Ensimmäisiä operaatioita sodan aikana olivat laivaväylien miinoitukset ja partiot mm. Pohjanmerellä. Huhtikuussa 1940 hänet siirrettiin tyypin VII B sukellusveneen U-99 päälliköksi. Aluksen vaakuna oli kultainen hevosenkenkä, jonka mukaan Kretschmer nimesi sodan jälkeen sanelemansa muistelmateoksen sotilasurastaan ja Atlantin taisteluista. Kirjan toteutti kirjailija Terence Robertson, ja se ilmestyi suomeksi jo vuonna 1957 Otavan kustantamana ja Juhana Perkin kääntämänä.

Kretschmerin käyttämä taktiikka oli poikkeava verrattuna muihin sukellusveneen päälliköihin, jotka oli opetettu hyökkäämään periskooppisyvyydestä ja ampumaan kahdesta kolmeen torpedoa suuremman osumatodennäköisyyden takia.

Kretschmer suosi pintahyökkäystä pimeällä, jolloin sukellusvene oli huomaamaton ja nopeampi, joten alus pääsi nopeasti pois taistelualueelta, tutkaa kun ei sota-aluksissa vielä ollut. Myös se, miten Kretschmer pyrki ampumaan vain yhden torpedon alusta kohti selittää, miksi hän on kiistaton tonnistokuningas. 17. maaliskuuta 1941 yöllä Kretschmerin hyökättyä jopa kymmenen aluksen kimppuun, hävittäjä HMS Walker havaitsi U-99:n pinnalla ja hyökkäsi syvyyspommein, jolloin alus sai vakavia vaurioita ja joutui nousemaan pintaan. Hävittäjät kaartelivat U-99:n ympärillä ja Kretschmer antoi käskyn jättää alus ja upottaa se. 43:sta miehistön jäsenestä 40 selvisi hengissä, mukaan luettuna veneen päällikkö. Joulukuussa 1947 hän pääsi pois sotavankileiriltä.

Sodan jälkeen hän liittyi vastaperustettuun Länsi-Saksan laivastoon, Bundesmarineen. Hän yleni lopulta lippueamiraalin arvoon ja jäi laivastosta täysinpalvelleena eläkkeelle.

Oltuaan lomalla vuonna 1998 Kretschmer kuoli onnettomuuden jälkeen Baijerissa.