Otto Braun (kommunisti)

Braun syntyi Ismaningissa Münchenin lähellä. Hänen isänsä oli kirjanpitäjä.[1] Braun kävi opettajakoulun Münchenin Pasingissa, osallistui vuonna 1918 ensimmäiseen maailmansotaan ja liittyi joulukuussa 1918 sosialistiseen nuorisojärjestöön sekä huhtikuussa 1919 Saksan kommunistiseen puolueeseen (KPD).[1][2] Hän osallistui kansannousuun, jolla perustettiin lyhytikäinen Baijerin neuvostotasavalta.[3] Braun kuului vuonna 1920 lyhyen aikaa kommunistiseen työväenpuolueeseen, mutta palasi pian KPD:hen. Hän sai vankeustuomion vuonna 1922, mutta onnistui menemään maan alle sekä jatkamaan KPD:n ja sen lehtien palveluksessa.[1]

Vuosina 1926–1928 Braun oli puolitoista vuotta tutkintavankeudessa Moabitin vankilassa Berliinissä syytettynä valtiopetoksesta, väärennöksestä ja muista poliittisista rikoksista.[3][1] Huhtikuussa 1928 hieman ennen suunniteltua oikeudenkäyntiä kommunistien iskuryhmä, johon kuului muun muassa hänen seurustelukumppaninsa Olga Benário, onnistui järjestämään Braunin vankilapaon. Braun ja Benário menivät Moskovaan Neuvostoliittoon, jossa Braun aloitti samana vuonna sotilaskoulutuksen. Hän kävi vuosina 1929–1932 Frunzen sotilasakatemian ja valmistui sieltä rykmentinkomentajaksi.[1]

Komintern lähetti Braunin Kiinan Harbiniin huhtikuussa 1932. Hän oli joulukuuhun 1932 saakka Neuvostoliiton sotilastiedustelun eli GRU:n palveluksessa, minkä jälkeen hän oli Kominternin toimeenpanevaa komiteaa (IKKI) edustanut sotilaallinen neuvonantaja KKP:n keskuskomitean yhteydessä.[1] Saavuttuaan vuonna 1933 kommunistien Jiangxiin perustamaan neuvostotasavaltaan hän alkoi käyttää salanimiä Li De ja Hua Fu. KKP:n johtoryhmän jäsenenä Braun vaikutti puolueen politiikkaan ja taktiikkaan. Hän osallistui lähes ainoana ulkomaalaisena vuosien 1934–1935 pitkään marssiin ja sen suunnitteluun.[2][3] Braunin vaikutusvalta heikkeni, kun Mao Zedong liittolaisineen syrjäytti Neuvostoliitossa koulutettujen kommunistien ryhmän KKP:n johdosta Zunyin puoluekokouksessa tammikuussa 1935. Braun pysytteli KKP:n uudessa päämajakaupungissa Yan’anissa, kunnes palasi Neuvostoliittoon vuonna 1939.[2]

Braun toimi vuosina 1939–1941 kääntäjänä ja toimittajana vieraskielisen kirjallisuuden kustannuslaitoksessa Moskovassa. Vuosina 1941–1946 hän oli poliittisena neuvonantajana saksalaisten ja myöhemmin japanilaisten upseerien sotavankileireillä Neuvostoliitossa. Sodan jälkeen Braun oli Antifa-koulun opettajana Krasnogorskissa 1946–1948 ja jälleen kääntäjänä sekä vapaana kirjoittajana Moskovassa 1948–1954. Hän sai Neuvostoliiton kansalaisuuden vuonna 1948 ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenyyden vuonna 1952. Vuodesta 1954 Braun asui Itä-Saksassa ja työskenteli Itä-Berliinin marxismi-leninismi-instituutissa. Vuosina 1961–1963 hän oli Itä-Saksan kirjailijaliiton ensimmäinen sihteeri.[1]

Braunin rooli Kiinan 1930-luvun tapahtumissa oli suurelle yleisölle tuntematon, kunnes hän julkaisi aihetta käsitelleen artikkelin itäsaksalaisessa Horizont-viikkolehdessä vuonna 1969.[3][4] Samalla hän tuomitsi Maon politiikan ja osoitti kiinalaisen historiankirjoituksen vääristelleen pitkän marssin tapahtumia. Paljastus liittyi Kiinan ja Neuvostoliiton välirikkoon. Braun julkaisi muistelmansa vuonna 1973 kirjana nimellä Chinesische Aufzeichnungen (1932–1939). Hän kuoli seuraavana vuonna lomamatkalla Varnassa, Bulgariassa.[4]

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto Braun Wikimedia Commonsissa