Otto Albrecht

Albrecht suoritti ylioppilastutkinnon Kuopion kimnaasissa ja opiskeli sen jälkeen oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, josta valmistui 1871.[1] Hän työskenteli Viipurin hovioikeudessa kahdeksan vuoden ajan ja nimitettiin Helsingin kaupunginviskaaliksi 1879. Albrecht hoiti virkaa yli 32 vuoden ajan, kunnes teki itsemurhan lokakuussa 1911. Hän ampui itseään revolverilla päähän Helsingin raastuvanoikeuden portaikossa varhain aamulla 5. lokakuuta 1911. Ruumiin löysi samana aamuna rakennuksessa työskennellyt siivooja. Itsemurhan syy ei tiettävästi selvinnyt, mutta sanomalehtien mukaan hänellä oli sekä terveydellisiä että taloudellisia ongelmia.[2][3]

Uransa aikana Albrecht hoiti lukuisia aikakauden merkittäviä oikeustapauksia. Hän oli syyttäjänä muun muassa syksyllä 1906 Viaporin kapinaan osallistuneiden Helsingin punakaartilaisten oikeudenkäynnissä. Erikoinen yhteensattuma oli, että tuomitut punakaartilaiset vapautuivat viiden vuoden kuritushuonerangaistuksistaan vajaat kaksi vuorokautta ennen Albrechtin kuolemaa ja heidän puolustusasianajajanaan toiminut Valde Hirvikanta murhattiin vapautumista edeltäneenä päivänä. Tapauksilla ei tiettävästi kuitenkaan ollut yhteyttä toisiinsa.[4]

Albrecht oli aikaisemmin ollut viranomaisia vastustaneiden aktivistien kohteena. 26. syyskuuta 1906 Albrechtin Siltasaarenkadulla sijinneeseen virka-asuntoon tehtiin pommi-isku, joka ei kuitenkaan aiheuttanut henkilövahinkoja. Edellisenä yönä Helsingissä oli tapahtunut Kasarmikadun pommi-isku.[5]

Otto Albrechtin isä oli saksalaissyntyinen vuorikomissaari Gustav Ernst Friedrich Albrecht (s. 1808) ja äiti impilahtelainen Alexandra Sofia Löfström (1817–1893). Hänen puolisonsa oli Vaasassa syntynyt Aina Louise Alexandra Strömborg (1847–1913), jonka kanssa Albrecht sai kolme lasta.[6]