Ottmar Hitzfeld

Hitzfeld pelasi 1960-luvulla saksalaisissa amatööriseuroissa TuS Stettenissä ja FV Lörrachissa, ennen siirtymistään Sveitsin pääsarjaseura FC Baseliin. Hitzfeld voitti seurassa kaksi Sveitsin mestaruutta sekä yhden cupin. 1973 Hitzfeld oli liigan paras maalintekijä 18 osumallaan.

Jupp Derwall nimesi Hitzfeldin olympiajoukkueeseen 1972, jossa pelasi mm. nykyään FC Bayern Münchenin urheilujohtajana toimiva Uli Hoeness. Hitzfeld teki turnauksessa viisi maalia, joista yksi syntyi jatkolohkon ottelussa DDR:n maajoukkuetta vastaan.

1975 Hitzfeld siirtyi Sveitsistä kotimaahansa VfB Stuttgartin joukkueeseen. Hitzfeld teki kahden kauden aikana 2. Bundesliigassa 33 maalia pelaamissaan 55 ottelussa ja oli mukana nostamassa seuraa pääsarjatasolle 1977. Hitzfeld palasi 1978 takaisin Sveitsiin pelaten FC Luganossa sekä FC Luzernissa ennen uransa lopettamista 1983.

Hitzfeld aloitti menestyksekkään valmennusuransa sveitsiläisseura FC Zugissa 1983. Hän siirtyi 1984 FC Aarauhun, jonka peräsimessä hän nappasi ensimmäisen suuren voittonsa kun Aarau oli ykkönen Sveitsin Cupissa 1985. Hitzfeldin ura Sveitsissä huipentui pestiin Grasshopper-Club Zürichin peräsimessä 1988-1991. Hitzfeld luotsasi seuran kahteen mestaruuteen ja cup-voittoon, kausi 1989–1990 huipentui tuplaan.

1991 Hitzfeldistä palasi kotimaahansa Borussia Dortmundin päävalmentajaksi. Joukkue oli 1989 juhlinut Saksan cupin voittoa, mutta muutoin seura oli ollut vailla menestystä vuosikymmeniä. Hitzfeldin johdolla Dortmund sijoittui heti 1991–92 1. Bundesliigassa toiseksi ja selvitti tiensä UEFA Cupiin. Seuraavalla kaudella liigasijoitus putosi, mutta UEFA Cupissa Hitzfeldin luotsaama Dortmund eteni finaaleihin häviten kuitenkin Juventukselle.

Kaudella 1994–95 Hitzfeldistä tuli yksi Dortmund-legendoista, kun hän luotsasi seuran Saksan mestariksi. Mestaruuspokaali oli seuran ensimmäinen missään kilpailuissa sitten vuoden 1966 Cup-voittajien Cupin voiton. Dortmund vei mestaruuden myös seuraavalla kaudella, mutta Mestarien liigassa tie katkesi puolivälierissä AFC Ajaxia vastaan.

Kolmas perättäinen Saksan mestaruus jäi Hitzfeldiltä haaveeksi kun Dortmund jäi kaudella 1996–97 Saksan liigassa kolmanneksi. Mestarien liigassa Dortmund kuitenkin otti täyspotin kaatamalla finaalissa Juventuksen 3–1. Voitto oli Hitzfeldille revanssi 1993 UEFA Cupin finaalitappiosta torinolaisille. Hitzfeld palkittiin Maailman parhaaksi valmentajaksi 1997, mutta riidat Dortmundin johdon kanssa johtivat potkuihin kauden jälkeen. Näin ollen Hitzfeld sai todistaa kotikatsomosta, kun Nevio Scala juhli Dortmundin päävalmentajana Intercontinental Cupin voittoa myöhemmin kesällä 1997.

1998 Hitzfeld nimettiin suurseura FC Bayern Münchenin uudeksi päävalmentajaksi. Odotukset olivat korkealla ja Hitzfeld onnistui vastaamaan niihin heti ensimmäisellä kaudellaan, kun FCB voitti Saksan mestaruuden ja eteni finaaliin myös Saksan cupissa. Tärkeintä oli FCB:n eteneminen Mestarien liigan finaaliin, jossa joukkue kuitenkin hävisi Manchester Unitedille.

Kaudella 1999–2000 FCB vei tuplamestaruuden Saksan kentillä, mutta Mestarien liigassa taival päättyi puolivälierätappioon Real Madridille. Seuraavalla kaudella Hitzfeld nousikin sitten jälleen maailman huipulle. Kolmas perättäinen Saksan mestaruus oli pientä sen rinnalla, että Hitzfeld oli jälleen onnistunut luotsaamaan joukkueensa Mestarien liigan finaaliin. Finaaliottelu Valenciaa vastaan oli dramaattinen ja päättyi FCB:n voittoon rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Hitzfeldistä tuli näin Ernst Happelin ohella ainoa Mestarien liigan kahdessa eri seurassa voittanut päävalmentaja.

Hitzfeld palkittiin 2001 toistamiseen Maailman parhaaksi valmentajaksi ja nyt hän sai myös nautiskella Intercontinental Cupin finaalista. FCB voitti Jokohamassa pelatussa finaalissa argentiinalaisen Boca Juniorsin 1–0 Samuel Kuffourin maalilla.

Kausi 2001–02 meni hiukan poskelleen, mutta seuraavalla kaudella 2002–03 Hitzfeld juhli jälleen tuplaa Saksan kentillä, mutta Mestarien liigassa tie katkesi jo lohkovaiheessa. Kaudella 2003–04 FCB ei onnistunut voittamaan mitään jääden liigassa toiseksi. Kauden päätteeksi FCB ei jatkanut Hitzfeldin sopimusta ja hän sai lähteä.

Saksalaismediassa Hitzfeldistä toivottiin uutta maajoukkuevalmentajaa Rudi Völlerin seuraajaksi, mutta hän kieltäytyi. Hitzfeld palasi takaisin valmennushommiin vasta helmikuussa 2007. FC Bayern München kutsui entisen menestysmiehensä erotetun Felix Magathin seuraajaksi. Hitzfeld ei onnistunut palauttamaan FCB:tä enää mestaruustaistoon vaan seura oli kauden 2006–07 päätteeksi Saksan liigassa neljäs eikä selvinnyt Mestarien liigaan.

Kauden päätteeksi seurassa on alkanut melkoinen tuuletus ja Hitzfeldin ja urheilutoimenjohtaja Uli Hoenessin tavoitteena on uudistaa joukkuetta, jotta se voisi 2007–08 taistella voitosta sekä Saksan kentillä että UEFA Cupissa.

Vuoden 2008 alussa Hitzfeld ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Myöhemmin tammikuussa hänen seuraajakseen heinäkuusta 2008 lähtien nimettiin entinen Bayern-pelaaja ja Saksan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Jürgen Klinsmann. [1]

Helmikuussa 2008 ilmoitettiin, että Hitzfeld siirtyy Sveitsin jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi kesän 2008 EM-turnauksen jälkeen. [2]

Kausi 2007–08 jäi siis tällä haavaa Hitzfeldin toiseksi ja viimeiseksi Bayernissa. Hitzfeldin johdolla FCB nappasi Saksan kentiltä täyspotin, kun se voitti Bundesliigamestaruuden lisäksi Saksan Cupin ja Liigacupin. UEFA Cupissa tuli pieni pettymys, kun ennakkosuosikin viittaa kantanut Bayern hävisi välierissä FK Zenit Pietarille yhteismaalein 5–1.

Hitzfeldin johdolla Sveitsi eteni MM-kisoihin 2010 voitettuaan karsintalohkonsa ennen Kreikkaa. Elokuussa 2009 hän jatkoi sopimustaan Sveitsin liiton kanssa vuoteen 2012. [3] Lopputurnauksessa Sveitsi voitti avauspelinsä Espanjaa vastaan sensaatiomaisesti 1-0, mutta tappio Chilelle ja maaliton tasapeli Hondurasin kanssa jättivät Sveitsin lohkossa kolmanneksi. [4]

Karsinnat EM-kisoihin 2012 alkoivat Sveitsiltä tappioilla Englannille ja Montenegrolle. Avausvoitto tuli Walesia vastaan. Takkuilevasta alusta huolimatta sveitsiläismedia kertoi marraskuussa, että maan jalkapalloliitto ja Hitzfeld ovat tehneet alustavan sopimuksen saksalaisen jatkamisesta aina vuoteen 2014 saakka. [5] Lopulta Sveitsi jäi lohkonsa kolmanneksi Englannin ja Montenegron taakse. Näin Sveitsi jäi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 arvokisojen ulkopuolelle. Tästä huolimatta Hitzfeld sai jatkaa työtään ja johdatti Sveitsin lohkovoittajana MM-kisoihin 2014. Lokakuussa 2013 Hitzfeld ilmoitti jättävänsä maajoukkueen MM-kisojen jälkeen ja lopettavansa pitkän valmennusuransa. [6] MM-lopputurnauksessa Sveitsi voitti Ecuadorin ja Hondurasin edeten jatkoon alkulohkostaan. Neljännesvälierissä Sveitsi laittoi Argentiinan tiukoille, mutta taipui lopulta jatkoajan viimeisillä hetkillä pudoten kisoista 1–0 tappion myötä. Tappioon päättyi myös Hitzfeldin 31-vuotinen ura valmentajana. [7]