Otetšestvennyje zapiski

Otetšestvennyje zapiski (ven. Оте́чественные запи́ски, ”Isänmaallisia kirjoituksia”) oli Pietarissa vuosina 1839–1884 ilmestynyt venäläinen aikakauslehti.

Otetšestvennyje zapiskin etusivu vuonna 1843.

Otetšestvennyje zapiski oli alaotsikoltaan vuoteen 1859 saakka ”tieteellis-kaunokirjallinen” ja sen jälkeen ”tieteellis-kaunokirjallinen ja poliittinen” aikakauslehti. Sen julkaisijoina toimivat vuoteen 1867 saakka Andrei Krajevski ja sen jälkeen Nikolai Nekrasov, Mihail Saltykov-Štšedrin ja Grigori Jelisejev. Kritiikin ja bibliografian osastoa johti aluksi Vissarion Belinski. Lehdessä julkaistiin muun muassa Mihail Lermontovin, Vladimir Odojevskin, Vladimir Sollogubin, Aleksei Koltsovin sekä myöhemmin Aleksandr Herzenin, Nekrasovin, Fjodor Dostojevskin, Nikolai Ogarjovin ja Ivan Turgenevin teoksia. Levikki kohosi 1840-luvulla 8 000 kappaleeseen.[1]

1840-luvun alussa Otetšestvennyje zapiski oli lähinnä zapadnikkien lehti. Myöhemmin sen sivuilla esiintyivät sekä liberaalit että Belinskin, Herzenin ja Nekrasovin kaltaiset vallankumoukselliset demokraatit. Belinski siirtyi vuonna 1846 Sovremennik-lehteen, minkä jälkeen arvosteluosastoa johti Valerian Maikov. Vallankumousvuoden 1848 jälkeen lehdestä tuli poliittisesti väritön. Vuoden 1861 talonpoikaisreformin jälkeen se oli maltillinen ja vastusti vallankumouksellisia suuntauksia.[1]

Nekrasovin johdolla vuosina 1868–1877 Otetšestvennyje zapiskista tuli Venäjän johtava demokraattinen aikakauslehti. Sen sivuilla julkaistiin muun muassa Saltykov-Štšedrinin, Aleksandr Ostrovskin, Gleb Uspenskin, Vsevolod Garšinin ja Dmitri Mamin-Sibirjakin teoksia. Arvosteluosastoa johti Dmitri Pisarev sekä myöhemmin Aleksandr Skabitševski ja Nikolai Mihailovski. Otetšestvennyje zapiski tuki narodnikkeja ja kävi ankaraa polemiikkia varsinkin taantumuksellisen Russki vestnikin kanssa. Nekrasovin kuoltua toimittajina työskentelivät Mihailovski, Saltykov-Štšedrin ja Jelisejev. Viranomaiset lakkauttivat lehden huhtikuussa 1884. Perusteluiksi esitettiin ”vahingollisten ajatusten” levittäminen sekä toimittajien kuuluminen salaseuroihin.[1]

Otetšestvennyje zapiski -nimellä on ilmestynyt myös kaksi muuta aikakauslehteä: Pavel Svinjinin lehti vuosina 1820–1830[1] sekä toinen lehti vuosina 2001–2014.