Ossi Väänänen

Ammattilaisuransa Väänänen aloitti Jokereissa vuonna 1998. Seuraavalla kaudella hänestä tuli ison roolin liigapelaaja. Väänänen teki myös uransa avausmaalin Esa Tikkasen syötöstä kotiottelussa Porin Ässiä vastaan.[4]

Jokereista Väänänen siirtyi hopeaan päättyneen kauden jälkeen NHL:ään kaudeksi 2000–2001. Ensimmäisellä Pohjois-Amerikan kaudellaan Väänänen keräsi 81 ottelussa tehot 4+12.[5] Hän oli 190 taklauksellaan tulokkaiden ykkönen.[6] Kaudella 2002–2003 Väänänen valittiin NHL:n tähdistöottelun yhteydessä pelattuun YoungStars-otteluun, joka on tarkoitettu nuorille lupaaville pelaajille.[7] Ottelun jälkeen hän joutui auto-onnettomuuteen, jossa 90-vuotias kuljettaja törmäsi Väänäseen, Veikkaaja-lehden toimittaja Vesa Rantaseen ja Canal+-kanavan Kimmo Romanoffiin, kun he olivat nousseet taksista. Väänänen sai nilkkavamman ja joutui olemaan poissa peleistä noin kuukauden.[8]

Väänänen pelasi neljän kauden aikana Phoenixissa 291 runkosarjaottelua. Hänet kaupattiin Colorado Avalancheen kesken kauden 2003–2004 yhdessä Chris Grattonin kanssa vaihdossa Derek Morrisiin ja Keith Ballardiin.[9] Coloradossa Väänänen ehti pelata 12 runkosarjaottelua ennen kauden 2004–2005 työsulkua. Työsulun ajaksi Väänänen palasi Jokereihin,[10] jossa hän voitti toisen SM-hopeansa.[4]

Kaudeksi 2005–2006 Väänänen palasi Coloradoon, jossa hän pelasi seuraavat kaksi kautta. Helmikuussa 2006 Väänänen loukkasi nilkkansa pahasti Darcy Hordichukin taklauksesta ja joutui loppukaudeksi sivuun.[11] Vasta kaudella 2006–2007 Väänänen teki ensimmäisen maalinsa Coloradon paidassa, kun hän iski osuman Columbus Blue Jacketsia vastaan 18. marraskuuta 2006. Väänäsen edellinen NHL-maali oli syntynyt 9. tammikuuta 2004, kun hän edusti vielä Phoenixia.[12]

Kesällä 2007 Väänänen jäi ilman NHL-sopimusta ja hän palasi Eurooppaan. Väänänen teki syyskuun lopulla sopimuksen Ruotsin Elitserienissä pelanneen Djurgårdens IF:n kanssa. Sopimus astui voimaan kuitenkin vasta lokakuussa, sillä näin se mahdollisti pienemmän artistiverotuksen.[13] Väänänen pelasi Ruotsissa lopulta vain yhden kauden, jonka aikana hänet valittiin All Stars -kentälliseen.[4] Kesällä 2008 hän teki vapaana agenttina NHL-sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa.[14] Helmikuussa 2009 Philadelphia laittoi Väänäsen Waivers-listalle, josta Vancouver Canucks poimi hänet.[15]

Kauden 2009–2010 Väänänen pelasi KHL-liigan valkovenäläisjoukkue Dinamo Minskissä. Kausi oli kuitenkin vaikea ja Väänänen kärsi myös kulttuurišokista. Kaudelle 2010–2011 hän palasi SM-liigaan ja kasvattajaseuraansa Jokereihin, jossa hänet valittiin joukkueen kapteeniksi.[4] Hän toimi Jokerien kapteenina kaikkiaan neljällä kaudella.[3] Väänänen jatkoi Jokereissa myös seuran siirryttyä KHL:ään. Kaudella 2015–2016 Väänänen ehti pelata vain kuusi ottelua, sillä kausi päättyi syksyllä leikkaushoitoa vaatineeseen loukkaantumiseen.[16]

Heinäkuussa 2016 Väänänen ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa. Väänänen kertoi, ettei terveys enää kestänyt huippukiekkoa sekä tasoa, jota hän itseltään vaati.[17]

Väänänen on edustanut Suomen maajoukkuetta aikuisten tasolla useissa arvoturnauksissa. Hän on ollut mukana MM-kilpailuissa vuosina 2001, 2003, 2005, 2008, 2011, 2012 ja 2013, olympialaisissa 2002 ja 2014 sekä maailmancupissa 2004. Parhaat saavutukset ovat MM-kulta ja -hopea, maailmancupin kakkossija sekä olympiapronssi. Lisäksi Väänäsellä on edustukset nuorten MM-kilpailuista 1999 ja 2000 sekä alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuista 1998.[18] Torinon olympialaisista 2006 Väänänen joutui jäämään sivuun nilkkavamman takia.[19] Kevään 2014 MM-kisoihin Väänänen ei lähtenyt hakemaan paikkaa loukkaantumisen vuoksi.[20]