Osmussaari

Osmussaaren rannikkoa.

Osmussaari nousi merestä noin 2 000–3 000 vuotta sitten Baltian klintistä.[5] Maa kohoaa edelleen noin kolme millimetriä vuosittain, minkä takia saaren pinta-ala kasvaa koko ajan etelän suuntaan. Saarta ympäröivät merenalaiset harjanteet ja rannikon kalliot.[6] Osmussaaren pinta-ala on 480 hehtaaria, mikä tekee siitä Viron neljänneksitoista suurimman saaren.[7] Saari on matala ja sen korkein kohta on seitsemän metriä meren pinnan yläpuolella. Kaksi niemeä saaren kaakkoisosassa muodostavat Storhamnen-satamapaikan. Vanhempi Minsia-laituri vastakkaisella rannalla hylättiin vuonna 1902.[6] Osmussaaren omistaa pääasiassa Viron valtion ympäristöministeriö ja vähäisissä määrin myös sisäasiainministeriö.[7] 540 miljoonaa vuotta sitten Osmussaaren lähistölle iskeytyi meteoriitti, minkä takia saarella on gneissibreksiakiviä.[3]

Luonto

Nuori meriharakka Osmussaarella.

Saaren kasvilajisto on melko runsaslukuinen, mutta kasvillisuus on harvaa, eikä saarella ole yhtään metsää. Puut ovat olleet saaren historian aikana niin harvinaisia, että yksittäiset puut saatettiin tuntea erisnimillä.[6] Yleisimpiin kasvilajeihin saarella lukeutuvat sikoangervo, kissankello, keltamatara, kissankäpälä, tähkätädyke ja Phleum phleoides. Kasvilajeista 29 on suojeltuja ja niistä harvinaisin on kallioilla kasvava tanskankuirimo. Lintulajisto on runsas. Saarella on tavattu 178 eri lintulajia ja 90 saarella pesivää lajia.[5] Luonnonvaraisia maaeläimiä on vain vähän. Nisäkkäistä saarella tavataan kettua, majavaa ja lepakkoja. Osmussaari on Natura 2000 -aluetta.[7] Viime aikoina saarta on puhdistettu sekä sen asukkaiden että saarella kasvatettavien lampaiden avulla.[3] Lampaat ovat pääasiassa islantilaista rotua. Vuoteen 2007 saarella oli lampaiden lisäksi eestinhevosia.[7]

Osmussaaren majakka.

Saaren ruotsinkielinen nimi Odensholm tulee Odinin nimestä, joka legendan mukaan haudattiin saarelle.[5] Vironruotsalaiset asuttivat Osmussaaren 1300-luvulla, mutta historiallisia lähteitä saaresta ennen 1700-lukua on vain vähän. Ensimmäiset asukkaat tulivat eri tutkijoiden mukaan joko ulkomailta Suomesta ja Ruotsista, tai Viron mannermaalta. 1700-luvun alussa kulkutaudit tappoivat suuren osan saaren väestöstä. Tyhjentyneet alueet asutettiin kuitenkin nopeasti uudelleen.[6] Vuonna 1776 saarelle rakennettiin kirkko, josta on ehjänä enää osa sen tornista ja seinistä. Paikalla oli myös hautausmaa, mikä on nyt jo tuhoutunut kokonaan. Vuonna 1850 saarelle rakennettiin majakka, joka on sekin nyt jo tuhoutunut toisen maailmansodan aikana.[3] Saarelle rakennettiin koulu, joka toimi vuodesta 1883, mutta joutui lopettamaan jo kymmenen vuotta myöhemmin. Koulu avattiin uudelleen 1910, mutta se joutui tällöinkin lopettamaan pian toimintansa ensimmäisen maailmansodan sytyttyä.[6]

Muille Viron saarille poikkeuksellisesti Osmussaaren väkiluku kasvoi aina 1930-luvulle saakka ja vuonna 1934 saarella asui 119 asukasta. Viron neuvostomiehityksen myötä saarelle perustettiin sotilastukikohta 12. kesäkuuta 1940 ja asukkaat evakuoitiin Vormsiin. Viimeisimpänä paikkana Virosta neuvostoarmeija vetäytyi Osmussaarelta joulukuun alussa 1941.[8] Asukkaat palasivat saksalaisten tulon myötä vuonna 1942, mutta suurin osa lähti pakoon Ruotsiin puna-armeijan edetessä takaisin alueelle vuonna 1944.[6] Neuvostoaikana saari oli suljettua sotilasaluetta. Vuonna 1954 saarelle rakennettiin uusi majakka sodassa tuhoutuneen vanhan tilalle. Neuvostomiehityksen loputtua saari avattiin jälleen ulkopuolisille.[3] Viimeiset venäläissotilaat lähtivät saarelta vuonna 1993. Vuodesta 1996 saari on ollut suojelualuetta. Se oli asumaton aina vuoteen 2001 asti, jolloin sinne muutti yksi perhe lampaidenhoitoa varten.[7]