Osmoseeni

Osmoseeni eli bis(syklopentadieeni)osmium (C10H10Os) on metalloseeneihin kuuluva osmiumin organometalliyhdiste.

Osmoseeni
Tunnisteet
CAS-numero 1273-81-0
IUPAC-nimi Bis(η5-syklopentadienyyli)osmium(II)
SMILES [CH-]1C=CC=C1.[CH-]1C=CC=C1.[Os+2][1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C10H10Os
Moolimassa 320,41 g/mol
Sulamispiste 229 °C[2]

Ominaisuudet ja valmistus

Osmoseeni on huoneenlämpötilassa valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta[3], joka on suhteellisen stabiili ilman vaikutuksille. Se liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin, mutta vain happamiin vesiliuoksiin. Happamissa olosuhteissa osmiumioni voi ottaa vastaan protonin ja hapettuu samalla hapetusluvulle +IV.[4] Rakeneteeltaan ja reaktiivisuudeltaan yhdiste muistuttaa ferroseenia, mutta poikkeaa siitä muutamin osin. Osmoseeni on niin kutsuttu sandwich-yhdiste ja osmiumioni on kahden syklopentadienyyliligandin välissä. Toisin kuin ferroseenilla, syklopentadieenin konformaatiot ovat kohdakkaiset.[5] Toinen selvä poikkeavuus on käyttäytyminen hapettuessa. Osmoseeni ei myödösta monokationia kuten ferroseeni, vaan rutenoseenin tavoin modostuu dimeerinen dikationi.[2] Ferroseenin tavoin osmoseeni voi reagoida elektrofiilisella aromaattisella substituutiolla. Sen reaktiivisuus on kuitenkin heikompi.[6]Osmium on fotoaktiivinen yhdiste ja tätä ominaisuutta on tutkittu runsaasti. Fotolyysi hajottaa yhdisteen osmiumiksi bentseeniksi ja syklobutadieeniksi[7] ja osmoseenin on todettu myös katalysoivan veden hajoamista fotolyyttisesti vedyksi ja hapeksi[4].

Valmistus

Osmoseenia voidaan valmistaa osmium(IV)kloridin ja syklopentadienyylinatriumin välisellä reaktiolla tai käsittelemällä osmiumtetroksidia vetybromidilla ja tämän jälkeen syklopentadieenillä sinkin läsnä ollessa.[5]

Lähteet
  1. Osmocene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 14.7.2016.
  2. N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1109. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  3. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 760. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. Horst Kunkely & Arnd Vogler: Water Splitting by Light with Osmocene as Photocatalyst. Angewandte Chemie, 2009, 48. vsk, nro 9, s. 1685–1687. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2016. .(englanniksi)
  5. J. C. A. Bobyens, D. C. Levendis, Michael I. Bruce & Michael L. Williams: Crystal structure of osmocene, Os(η-C5H5)2. Journal of Crystallographic and Spectroscopic Research, 1986, 16. vsk, nro 4, s. 519–524. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
  6. Marvin D. Rausch, Ernst O. Fischer & Heinrich Grubert: The Aromatic Reactivity of Ferrocene, Ruthenocene and Osmocene. Journal of The American Chemical Society, 1960, 82. vsk, nro 1, s. 76–82. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
  7. Elisa Fasani,Angelo Albini: Photochemistry, s. 136. RSCPublishing, 2015. ISBN 978-1-78262-125-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.7.2016). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.