Osmo Rantala

Rantalan vanhemmat olivat maanviljelijä, kansakoulunopettaja Enok "Eino" Rantala (1876–1947) ja opettaja Alma Amanda Karlsson (1882–1964). Hän oli naimisissa Elsa Lyydia Kantasen (1909–1982) kanssa.[1]

Rantala voitti vuonna 1935 kivääriammunnassa maailmanmestaruuden.[2] Kaikkiaan hänellä oli ammunnassa neljä maailmanmestaruutta, kuusi Suomen ennätystä ja 48 Suomen mestaruutta^lähde?.

Rantala valmistui ilmavoimien ohjaajakoulusta 1929. Hän toimi lennonopettajana vuodesta 1937 alkaen ja koulutti kaikkiaan 312 lento-oppilasta. Sotavuosina 1941–1944 Rantala lensi muun muassa kaksimoottorisilla Junkers Ju 88 -koneilla. Hän lensi 97 sotalentoa ja kaikkiaan hänellä oli yhteensä 2 400 lentotuntia 36 eri konetyypillä.[3]

Sodan jälkeen Rantala pelasti ilmavoimien käytöstä vuonna 1955 poistetun DC-2 "Hanssin Jukka"-koneen romutukselta. Hän osti koneen ja lahjoitti sen Hämeenläänin Metsästysseuralle. Kone toimi sitten kahvilaksi muutettuna Hämeenlinnassa vuosina 1959–1981. Kone on nykyään Sotamuseon omistuksessa, sijoituspaikkanaan Keski-Suomen ilmailumuseo, ja sen entisöinti on aloitettu.

Rantalan sodanaikaisia muistelmia on kerrottu Tuuri Heporaudan kirjoittamissa kirjoissa:

• Tulimyrskyn tuttavana : lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1981, 2. painos 2008
• Syöksypommittaja : lentomestari ’Otso’ Rantalan muisteluja. Karisto 1982, 3. painos 2007
• Kun taivas oli helvetti: lentomestari "Otso" Rantalan ja hänen kumppaniensa hätkähdyttävimpiä hetkiä sotataivaalla. Karisto 1984, 2. painos 2008
• Jumalten keinu: lentomestari Osmo "Otso" Rantalan valikoimia sotataivaan lentäjien huimimpia seikkailuja. Karisto 1989
• Sotataivaan sankarit: lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1995

Rantala on haudattu Ahveniston hautausmaalle.

• Lentäjäkersantti - pienoiskiväärin maailmanmestari, Hakkapeliitta, 27.11.1934, nro 48, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot