Oskari Ikonen

Oskar (Oskari) Ikonen (3. helmikuuta 1883 Ilomantsi – 21. huhtikuuta 1938 Petroskoi, Neuvostoliitto) oli suomalainen sähköttäjä, SDP:n kansanedustaja ja myöhemmin 1920-luvulla SSTP:n luennoitsija.

Ikosen vanhemmat olivat talollinen Juho Ikonen ja Kaisa Airaksinen. Hän kävi oppikoulua 5 luokkaa ja työskenteli sitten valtionrautateiden sähköttäjänä Viipurissa 1906–1912. Vuosina 1912–1918 Ikonen oli rautatieläisten ammattiliiton sihteerinä ja oli myös SDP:n kansanedustajana 1914–1917 edustaen Mikkelin läänin vaalipiiriä. Hän osallistui Suomen sisällissotaan punaisten riveissä, ja hänet tuomittiin sodan jälkeen elinkautiseen vankeusrangaistukseen valtiopetoksesta. Ikonen armahdettiin ja vapautettiin 1920. Hän liittyi SKP:hen samana vuonna, toimi SSTP:n kiertävänä puhujana ja luennoitsijana 1922–1924 ja tuomittiin vankilaan 1924 laittomaan SKP:hen kuulumisesta. Ikonen työskenteli 1920-luvulla myös metsurina Hiitolassa ja myöhemmin Timbergin sahalla Suojärvellä.

Tammikuussa 1927 Ikonen siirtyi salaa poikansa kanssa rajan yli Neuvostoliittoon. Hän sai asettua Petroskoihin ja hänelle myönnettiin Neuvostoliiton kansalaisuus huhtikuussa 1927. Ikonen oli Petroskoin postikonttorin palveluksessa 1927, toimi Kalevalan piirin tiedonvälitysyksikön johtajana ja joulukuusta 1927 lähtien opetti matematiikkaa ja suomen kieltä Kemin ja Karjalan eräissä muissa piireissä. Vuonna 1932 Ikonen oli Uhtuan piirin I asteen koulun opettajana mutta hänet erotettiin opettajan virasta 1937 kansalliskiihkoilun takia. Erottamisen jälkeen Ikonen oli sekatyöläisenä Onegan tehtaalla Petroskoissa.

Ikonen pidätettiin helmikuussa 1938 vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettynä. Hänet tuomittiin ammuttavaksi ja teloitettiin 21. huhtikuuta 1938 Petroskoin lähistöllä. Ikosen maine palautettiin 1958.

Ikonen oli naimisissa vuodesta 1906 Alina Malbergin kanssa. Heillä oli poika ja kaksi tytärtä. Oskari Ikosen poika Veikko Ikonen (1909–1938) vangittiin maaliskuussa 1938 Petroskoissa ja ammuttiin vakoilijana. Veikko Ikosen maine puhdistettiin kuoleman jälkeen 1958.