Oskar Boije

Oskar Arvid Boije (11. lokakuuta 1868 Vaasa – 1. tammikuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja professori.[1][2]

Oskar Boijen vanhemmat olivat työnjohtaja Johan Boije ja Lovisa Nygård. Hän pääsi ylioppilaaksi 1888 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1892, lääketieteen lisensiaatiksi 1896 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1897. Boije teki opintomatkoja Berliiniin 1891, Saksaan 1899, Berliiniin ja Wieniin 1906 sekä Ruotsiin, Saksaan ja Itävaltaan 1913 ja 1914.[1][2]

Boije oli professori Otto Engströmin sairaalan alilääkärinä 1897–1906 ja Helsingin yliopiston gynekologian dosenttina 1901–1928. Boije perusti yhdessä lääkäri Walter Parviaisen kanssa vuonna 1904 Boijen sairaalana tunnetun synnytyslaitoksen ja gynekologisen sairaalan Helsinkiin. Vuonna 1911 sairaala muutti Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmaan ja samana vuonna Boijesta tuli sairaalan ainoa omistaja Parviaisen luovuttua osuudestaan. Boije johti sairaalaa kuolemaansa saakka ja sen jälkeen sairaalan johtajaksi tuli lääkäri Julius Meyer. Boijen sairaalan synnytysosasto lakkautettiin 1960. Vuosina 1966-1979 sairaalassa toimi naistentautien poliklinikka ja sairaalan toiminta päättyi 1979. Boije sai professorin arvon 1920.[1][2][3]

Oskar Boije oli naimisissa 1901–1908 ylioppilas Elsa Österholmin (k. 1908) kanssa, 1911-1927 lääketieteen lisensiaatti Naema Aurora Ericsonin kanssa ja vuodesta 1927 Ingrid Öberg-Silanderin kanssa.[1][4]