Oskar August Rosenqvist

Pietarissa syntyneen Rosenqvistin vanhemmat olivat kultaseppä Frans Ferdinand Rosenqvist ja Maria Wilhelmina Elf. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä Läroverket för gossar och flickor -oppikoulusta ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa. Rosenqvist erotettiin yliopistosta ensimmäisen sortokauden aikana 1903, minkä jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Sveitsin Baselissa. Tohtoriksi väiteltyään Rosenqvist palasi Suomeen 1905 ja työskenteli toimittajana Tammerfors Nyheter -sanomalehdessä sekä Amos Andersonin perustamassa kaupallisen alan aikakauslehdessä Mercatorissa, kunnes hänet valittiin vastaperustetun ruotsalaisen kauppakorkeakoulun ensimmäiseksi rehtoriksi vuonna 1909.[1] Rosenqvist kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon.[2]

Sisällissodan aikana Rosenqvist toimi punaisten hallitsemassa Helsingissä ilmestyneen maanalaisen Vapaa Sana – Fria Ord -lehden aputoimittajana.[3] Hän kuului myös Helsingin suojeluskunnan asehankinnoista vastanneeseen raha-asiainvaliokuntaan.[4]

Punaiset epäilivät Rosenqvistiä, ja punakaartin intendenttilaitoksen teknillisen osaston päällikkö Juho Koskelainen pyysi Rosenqvistin palvelijatarta Ida Maria Redsveniä urkkimaan salaa työnantajaansa. Redsven ilmiantoi Rosenqvistin punakaartille illalla 11. maaliskuuta nähtyään tämän kirjoituspöydällä ”vastavallankumouksellisia” tekstejä eli luultavasti Vapaan Sanan kirjoituksia.[4] Punaiset luulivat erehdyksessä Rosenqvistiä lehden päätoimittaja Erik Grotenfeltiksi.[3] Rosenqvist vietiin samana iltana kotoaan Eiran Engelinaukio 19:stä punakaartin tiedusteluosaston päämajaan Vuorimiehenkatu 1:een, mistä neljä punakaartilaista lähti vain kymmenen minuutin kuulustelun jälkeen viemään häntä autolla kohti Merisatamaa. Hänet ammuttiin autossa Pietarinkadun kohdalla, ja ruumis heitettiin Tehtaankadun ja Neitsytpolun risteykseen, mistä toiset punakaartilaiset löysivät sen kello 0.30 yöllä.[4][5] Ruumis vietiin Koleraparakin ruumishuoneelle. Ampuja lienee ollut tiedusteluosaston Tauno Turunen, mutta käskyn antoi todennäköisesti saman auton kyydissä ollut Helsingin punakaartin pataljoonankomentaja Evert Stenroos, joka oli myös johtanut pidätystä.[4]

Suomen sotasurmat -tietokannassa Rosenqvistin kuolinpäiväksi on merkitty 12. maaliskuuta,[6] muuta toiset lähteet antavat päivämääräksi 11. maaliskuuta.[1]

Rosenqvistin murha herätti Helsingissä laajaa huomiota. Punaisten oma lehti Työmies kutsui sitä ”törkeäksi tihutyöksi” ja vaati tapauksen selvittämistä sekä syyllisten rankaisemista. Helsingin punakaarti käynnisti tutkinnan, joka jäi tuloksettomaksi, sillä siitä oli vastuussa sama tiedusteluosasto kuin itse murhastakin. Syylliset saatiin selville sodan jälkeen toukokuussa 1918 suoritetussa poliisitutkinnassa.[5] Valkoiset kostivat kaikille Rosenqvistin kuolemaan osallisille: Stenroos ilmeisesti teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä toukokuussa 1918 (hänen väitettiin kaatuneen Syrjäntaan taistelussa), Turunen löydettiin kesäkuussa salaperäisesti kuolleena Hollolasta, ja myös ilmiantaja Redsven sekä murha-auton kyydissä ollut Walter Ahlberg lähes varmasti teloitettiin. Autoa kuljettanut Oskar Lindberg kuoli vankileirillä.[4][5] Valkoisen armeijan tiedusteluosasto epäili erehdyksessä myös Walter Ahlbergin veljeä, painija Thure Ahlbergiä osallisuudesta murhaan.[7][5] Rosenqvistin pidätykseen osallistuneista punakaartilaisista yksi tuomittiin vuonna 1918 vankeuteen, Turun hovioikeus vapautti vuonna 1920 murhasyytteistä kaksi muuta.[5]

Rosenqvist avioitui sveitsiläisen Julie Fredrique Lippen kanssa vuonna 1906.[1] Pariskunnalle syntyi kolme poikaa; Emil Arnold (1907), Olov Oskar (1911) ja Harry Axel (1913).[8] Emil Arnold Rosenqvist oli ammattiupseeri, joka palveli toisen maailmansodan aikana sotilasasiamiehenä Ranskassa ja Sveitsissä sekä toimi myöhemmin muun muassa Suomen Olympiakomitean pääsihteerinä.[9]

Rosenqvistin neljästä veljestä Emil Ferdinand Rosenqvist (1868–1903) oli lääkäri, joka toimi myös Helsingin yliopiston sisätautiopin dosenttina,[10] Axel Ernst Rosenqvist (1873–1942) puolestaan työskenteli muun muassa tullihallituksessa sekä pankkialalla.[11] Kaksi muuta veljeä olivat Arthur ja Karl.

Saksalainen kustantamo julkaisi uusintapainoksen Rosenqvistin väitöskirjasta vuonna 2010.[12] Se käännettiin myös latviaksi vuonna 1909.[13]

• Die Konsumgenossenschaft, ihr föderativer Ausbau und dessen Theorie (Der Föderalismus), Buchdruckerei E. Birkhäuser, Basel, 1906.
• Nutidens handelsvägar och samfärdsmedel, Svenska Folkskolans Vänner, Helsinki, 1910.
• Das kommerzielle Bildungswesen in Finnland, Bern, 1911.
• Valda uppsatser och föredrag, H. Schildt, Helsinki, 1918.

• Oskar August Rosenqvistin väitöskirja digitoituna