Osgiliath

Osgiliathin perustivat Isildur ja Anárion vuonna 3320 Toista Aikaa. He hallitsivat Gondorin kuningaskuntaa Osgiliathista käsin. Sauron hyökkäsi Gondoriin 3429 ja valtasi Minas Ithilin, mutta hyökkäys pysäytettiin Osgiliathiin.

1337 Kolmatta Aika Sukuriitana tunnetun sisällissodan aikana Castamirin johtamat kapinalliset polttivat Osgiliathin ja tappoivat paljon sen asukkaita. Tulipalon aikana Osgiliathin palantír upposi Anduinin pohjaan ja katosi. Vallananastaja Castamir suunnitteli pääkaupungin siirtämistä Pelargiriin, mutta 1437 laillinen kuningas Eldacar tappoi hänet.

1636 Suuri Rutto tuli Mordorista ja tappoi suurimman osan Osgiliathin asukkaista. Jopa kuningas Telemnar ja hänen lapsensa kuolivat ruttoon. Telemnarin kuninkaaksi kruunattu veljenpoika Tarondor siirsi pääkaupungin Minas Anoriin.

Osgiliath alkoi rappioitua ja suurin osa sen jäljellä olevista asukkaista muutti pois Minas Anoriin.

2475 Ithilienistä tuli suuria örkkejä, joita kutsuttiin nimellä uruk-hai. Sauron käytti silloin urukeja ensimmäisen kerran ja ne tuhosivat Osgiliathin lopullisesti. Käskynhaltija Denethor I:n poika Boromir ajoi urukit pois, mutta Osgiliathin suuri kivisilta tuhoutui ja kaupunki raunioitui.

Osgiliath lepäsi raunioina noin 425 vuotta, kunnes Sauronin örkkejä meni sinne. Gondorin ihmiset ja örkit taistelivat monia kertoja kaupungin herruudesta. Denethor II:n noustua käskynhaltijaksi Gondor valtasi Osgiliathin ja rakensi kivisillan uudestaan, jotta voisi kuljettaa tarvikkeita itäpuolta vartioiville sotilaille.

Kesällä 3018 Sauron lähetti Nazgûlien herran johtaman hyökkäyksen Osgiliathiin. Örkit valtasivat Osgiliathin ja ajoivat gondorilaiset takaisin. Denethorin pojat Boromir ja Faramir johtivat Gondorin vastahyökkäystä ja Boromir tuhosi kivisillan. Gondor valtasi takaisin kaupungin länsipuolen, mutta itäpuoli pysyi Sauronin hallussa.

3019 Sauron lähetti Minas Morgulista Angmarin Noitakuninkaan johtaman suuren armeijan. Örkit ja haradrim löivät gondorilaisten varuskunnan ja ajoivat Faramirin johtamat joukot pois. Örkit jälleenrakensivat kivisillan ja Mordorin armeijat marssivat kaupungin halki Minas Tirithin kimppuun. Noitakuningas ja armeija kuitenkin tuhottiin Pelennorin kenttien taistelussa. Osgiliathiin jääneet Sauronin joukot tuhottiin ja pakenivat.

Aragorn johtamana Lännen Armeija marssi Osgiliathin raunioiden halki Mordorin Mustalle Portille. Sauron lyötiin ja armeija viipyi päivän Osgiliathissa palatessaan Minas Tirithiin.

Kuningas Elessarin kruunajaisten jälkeen Osgiliath luultavasti jälleenrakennettiin, mutta siitä ei enää koskaan tullut Gondorin pääkaupunkia. Minas Tirith pysyi pääkaupunkina ja kuninkaan asuinpaikkana.

Osgiliath oli Gondorin entinen pääkaupunki. Se rakennettiin Anduin-joen molemmille puolille. Puoliskoja yhdisti suuri kivisilta ja monia muita pienempiä siltoja. Anduinia pitkin Osgiliathiin saapui pohjalaisia kauppiaita. Kaupungissa säilytettiin suurinta palantíria. Kuningas asui loisteliaassa palatsissa. Osgiliath oli aikoinaan suuri ja kaunis kaupunki.

Sormuksen Sodan aikoihin Osgiliath oli raunioina ja siellä pidettiin varuskuntia. Kaupunki oli Sauronille strategisesti tärkeä paikka, sillä ainoastaan sen kohdalta hänen armeijansa kykenisivät ylittämään Anduinin. Vuoden 3018 hyökkäys oli vain harjoitus, sillä Sauron halusi kokeilla gondorilaisten puolustuksia. Jos Boromir ja Faramir eivät olisi vallanneet kaupunkia takaisin, Sauron olisi voinut vallata Minas Tirithin. Frodo ei olisi silloin ehkä voinut tuhota Sormusta.

Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa yksi Kahteen torniin tehdyistä muutoksista oli kohtaus, jossa Faramir vie Frodon, Samin ja Klonkun vankeina Osgiliathiin. Kohtausta ei esiinny kirjassa.