Oscar Byström

Byström pääsi Ruotsin kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan vuonna 1834 Erik Draken oppilaaksi. Keväällä 1836 hän meni kadettina Ruotsin sota-akatemiaan. Debyyttinsä säveltäjänä hän teki vuonna 1839 tai 1840 "Romance"-laululla Erik Sjöbergin ("Vitalis") sanoihin. Byström lähti sotilasuralle, mutta jatkoi samalla säveltämistä. Hän muodosti suhteita hoviin, ja Ruotsin ja Norjan prinssi Kustaa oli yleisössä, kun hän teki ensimmäisen julkisen esiintymisensä pianistina joulukuussa 1849. Ohjelmistoon kuului Carl Helstedin, Ludwig van Beethovenin, Frédéric Chopinin ja Charles Mayerin teoksia.[1]

Byströmiä on usein väitetty Franz Berwaldin oppilaaksi; tästä ei ole olemassa varmuutta, mutta heidän tiedetään olleen läheisiä vuoden 1850 paikkeilta saakka. Byströmin suhteet Berwaldin sukuun kuitenkin päättyivät onnettomasti, sillä Berwaldin kuoleman jälkeen Byström sai osakseen syytöksiä Berwaldin kadonneen teoksen Sinfonie capricieuse varastamisesta. Berwaldin Hjalmar-poika jopa väitti Byströmin omaa sinfoniaa itse asiassa Berwaldin kadonneeksi työksi.[1]

Byström sai ylennyksen kapteeniksi vuonna 1857. Hän ei ollut säännöllisesti armeijan palveluksessa vuoden 1871 jälkeen, mutta pysyi reservissä vuoteen 1881. Vuonna 1865 hänet lyötiin Miekkaritarikunnan ritariksi. Hän toimi Musikaliska konstföreningenin puheenjohtajana vuosina 1870–72. Vuodelta 1871 on peräisin hänen laatimansa oppikirja Allmän musiklära. Hän oli kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen vuodesta 1864.[1]

1860-luvulla Byström sävelsi merkittävimmät teoksensa, sinfonian (d-molli) ja jousikvarteton (D-duuri). Sinfonian kaksi ensimmäistä osaa esitettiin vuonna 1871 ja koko sinfonia Ludvig Normanin johtamana vuonna 1874.[1]

Vuonna 1872 Byström pääsi Turun soitannollisen seuran johtajaksi Suomeen. Työtä oli paljon, sillä hän vastasi pienestä, mutta hyvin tihein välein esiintyneestä orkesterista, jolle myös sovitti teoksia. Orkesteria vahvistivat suuremmissa konserteissa taitavat harrastelijat, joiden ansiosta Byström pääsi esittämään Joseph Haydnin, Wolfgang Amadeus Mozartin ja Ludwig van Beethovenin sinfonioita. Lisäksi orkesteri sai esitettäväkseen kuoron kanssa osia oratorioista, joihin kuului Luominen.[1]

Byström sävelsi Suomessa työskennellessään lisää omia teoksia, joihin kuului Fantasi över finska melodier orkesterille. Vuonna 1875 Helsingissä esitettiin hänen kevyt oopperansa Herman Wimpel, joka ei kuitenkaan ollut suuri menestys. Samana vuonna hän johti oman sinfoniansa esityksen Turussa ja kiersi Ruotsissa tyttärensä Anna Byströmin kanssa, joka oli edellisenä vuonna debytoinut Tukholmassa laulajana.[1]

1880-luvun alussa Byström ryhtyi tutkimaan virsisävelmiä ja kirkkomusiikkia, joihin liittyvää opetustyötä hän myös teki Ruotsissa. Hän lähti valtion tuin useaan otteeseen ulkomaille aiheeseen liittyvää tutkimusta tekemään. Byström pyrki todistamaan virsien gregoriaanisen alkuperän, mutta tutkimuksilla ei ollut suurta eikä kestävää vaikutusta. Byström keskittyi myös Miguel de Cervantes -oopperan säveltämiseen Ernst Wallmarkin librettoon, mutta teos ei koskaan valmistunut.[1]