Osallisuus

Osallisuus ymmärretään usein kuulumisen tunteena, jota voi syntyä ihmisen ollessa mukana jossakin yhteisössä, esimerkiksi opiskelun, työn, harrastus- tai järjestötoiminnan kautta. Osallisuuden voi ajatella lähtevän siitä, että ihminen on osallinen ensinnäkin omassa elämässään, eli pystyy vaikuttamaan oman elämänsä asioihin. Yhteisöissä osallisuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä.[1] Osallisuuden voi hahmottaa tarkoittamaan kaikkiaan ihmisen kokemaa ja konkreettista kuulumista yhteisöön tai yhteiskuntaan ja elämistä itselle sopivalla tavalla[2]. Konkreettista kuulumista on esimerkiksi se, että ihminen on kunnan tai yhdistyksen virallisena jäsenenä osallinen kyseisen kunnan tai yhdistyksen asioissa. Osallisuus-käsitteellä voidaankin tarkoittaa osallisuuden kokemuksen ohella asianosaisuutta ja osallistumisen oikeutta jossakin asiassa.[2]

Yhteiskunnassa osallisena oleminen tarkoittaa jokaisen mahdollisuutta terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Kansallisella tasolla osallisuus yhteiskuntaan vaikuttaa demokratian keskeisenä rakenteena. Tällöin kansalaisella on oikeus tasavertaisena osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen.[1] Myös esimerkiksi harrastuksiin osallistuminen, taiteen kuluttaminen, itsensä sivistäminen sekä luottamukseen ja turvallisuuden kokeminen voivat luoda osallisuuden tunnetta[3].

Ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja -tilanteiden mukaisesti. Osallisuuden kokeminen ja sosiaaliset verkostot lisäävät hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä.[1]