Orvokit
Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Orvokkeja kasvatetaan myös paljon koristekasveina. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
| Orvokit | |
|---|---|
 Tarhaorvokki |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Alaheimo: | Violoideae |
| Suku: |
Orvokit Viola L. |
| Katso myös | |
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.
Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi. Myös suomen kielessä esiintyy nimi Orvokki. Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.[1] Orvokki on symboloinut rakkautta, kaipausta, mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. Kristinuskossa orvokkeja on pidetty Neitsyt Marian vertauskuvina.[1]
Orvokkilajeja
Lajit Pohjoismaissa
- aho-orvokki (Viola canina)
- isoaho-orvokki (Viola canina subsp. montana)
- pikkuaho-orvokki (Viola canina subsp. canina)
- alvariorvokki (Viola pumila)
- hietaorvokki (Viola rupestris)
- harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris)
- pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta)
- hopeaorvokki (Viola alba)
- kaiheorvokki (Viola selkirkii)
- kaitaorvokki (Viola elatior)
- karvaorvokki (Viola hirta)
- keto-orvokki (Viola tricolor)
- dyyniketo-orvokki (Viola tricolor subsp. curtisii tai Viola tricolor var. maritima)[2][3]
- kallioketo-orvokki (Viola tricolor subsp. tricolor tai Viola tricolor var. tricolor)[2][3]
- korpiorvokki (Viola epipsila)
- lapinorvokki (Viola biflora)
- lehto-orvokki (Viola mirabilis)
- luhtaorvokki (Viola uliginosa)
- metsäorvokki (Viola riviniana)
- mäkiorvokki (Viola collina)
- pelto-orvokki (Viola arvensis)
- pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana)
- rantaorvokki (Viola persicifolia)
- samettiorvokki (Viola suavis)
- sarviorvokki (Viola cornuta)
- suo-orvokki (Viola palustris)
- tarhaorvokki (Viola × wittrockiana)
- tuoksuorvokki (Viola odorata) [2]
- viitaorvokki (Viola × ruprechtiana), suo- ja korpiorvokin risteymä[4]
Muita orvokkilajeja
- altainorvokki (Viola altaica)
- amerikanorvokki (Viola lanceolata)
- etiopianorvokki (Viola abyssinica)
- japaninorvokki (Viola japonica)
- keltaorvokki (Viola lutea)
- kenianorvokki (Viola eminii)
- kiiluorvokki (Viola glabella)
- kultaorvokki (Viola bakeri)
- labradorinorvokki (Viola labradorica)
- neidonorvokki (Viola canadensis)
- nuoliorvokki (Viola sagittata)
- perhosorvokki (Viola sororia)
- reunusorvokki (Viola cucullata)
- riippaorvokki (Viola hederacea)
- tipuorvokki (Viola pubescens)
- transsilvanianorvokki (Viola declinata)
- Viola adunca
- Viola kupfferiana
- Viola scorpiuroides
Suomessa viljeltyjä lajeja:[5]
- sarviorvokki (Viola cornuta) (monivuotinen puutarhakukka)
- tarhaorvokki (Viola × wittrockiana) (yksivuotinen parveke- ja kesäkukka)
- tuoksuorvokki (Viola odorata) (perinteinen monivuotinen puutarhakukka)
Orvokit Suomessa
Suomessa kasvaa 17 luonnonvaraista orvokkilajia sekä lukuisia risteymiä.[4] Kolme yleisintä lajia ovat suo-orvokki, aho-orvokki ja korpiorvokki. Uhanalaisia orvokkeja on viisi, jotka kaikki ovat erittäin uhanalaisia: luhtaorvokki, mäkiorvokki, pahtahietaorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.[6]
Orvokin kasvatus siemenestä
Orvokin kasvatus siemenestä voi aloittaa sisätiloissa keväisin tammi-helmikuussa. Siemenet kylvetään pieniin taimikasvatusruukkuihin, tai muuhun sopivaan astiaan. Siemeniä ei tarvitse peittää koska ovat niin pieniä. Astia pidetään pimeässä, kosteana ja suojakuvulla peitettynä, kunnes ensimmäiset versot ilmestyvät noin viikon tai kahden kuluttua. Siirrä sen jälkeen heti kasvuvalon alle. Kun ulkolämpötilat ovat tarpeeksi korkeat, orvokit voidaan siirtää kukkapenkkiin tai parvekeruukkuihin. Orvokit tulee kastella säännöllisesti ja ne viihtyvät parhaiten puolivarjossa.[7]
Lähteet
- Antti Halkka ja muita: Kotimaan luonto-opas, s. 62. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-19804-8.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 402, 398–403. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Violaceae - orvokkikasvit. Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskus. Arkistoitu 13.2.2007. Viitattu 18.1.2021.
- Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 203. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
- Dahlin, Katarina: Orvokin kasvatus siemenistä Slow Flower Garden. 12.2.2023. Viitattu 17.3.2023.
Aiheesta muualla
- Suomen Lajitietokeskus: Orvokit (Viola)
- Orvokit (Viola)
- Suomen Luonto: Taivaan sini loistaa orvokissa
- Den virtuella floran: Viola (ruotsiksi)
- ITIS: Viola (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Viola (englanniksi)
- Flora of China: Viola (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Viola (englanniksi)