Orvakat

Orvakat eli orvassienet on kääväkkäisiin kuuluva sienten muotoryhmä. Ryhmä on laaja, ja se sisältää useita kehityslinjoja, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen.[1] Orvakoilla on yleensä alustanmyöteinen eli resupinaattinen itiöemä.[2] Itiölava voi olla esimerkiksi tasainen, poimuinen tai nystyinen.[3] Suurin osa orvakoista on lahottajasieniä,[2] jotka kasvavat esimerkiksi maaliläiskän näköisinä laikkuina lahopuulla. Orvakoihin kuuluu myös juurisieniä ja ruohokasvien loisia.[1] Yleensä orvakat ovat ohuita, mutta jotkin lajit kasvattavat selkeästi alustastaan erottuvia, kovia itiöemiä. Orvakoilla voi myös olla lakki.[3]

Pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga)

Monet orvakat ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne voivat olla erikoistuneita lahottajia, jotka keskittyvät esimerkiksi pitkälle lahonneeseen puuhun. Talousmetsissä monet orvakat ovat harvinaisia tai uhanalaisia.[1]

Joitakin orvakoita voidaan käyttää vanhaa metsää ilmentävinä tunnuslajeina.[1] Orvakoiden tunnistus on kuitenkin vaativaa, ja lajimääritykseen tarvitaan yleensä mikroskooppia.[1][2] Orvakat ovatkin jääneet ekologisissa selvityksissä helttasieniä ja kääpiä vähemmälle huomiolle, koska orvakoiden tunnistus on hitaampaa.[2]

Orvakat muistuttavat ekologialtaan kääpiä, mutta orvakat on huomattavasti monilajisempi ryhmä.[2] Vuonna 2009 orvakoita tunnettiin Suomesta yli 400 lajia, kääpiä puolestaan noin 230.[4] Orvakkalajisto tunnetaan kuitenkin kääpälajistoa huonommin.[3] Kääpiin verrattuna orvakat painottuvat enemmän pieniläpimittaiseen puuainekseen, kuten oksiin. Lisäksi orvakat ovat hallitsevassa asemassa lehtipuun lahottajina, kun taas käävillä on vastaava asema havupuiden lahottajina.[2] Käävät voivat olla yksi- tai monivuotisia, mutta orvakat ovat lähes poikkeuksetta yksivuotisia: ne muodostavat uuden itiöemän joka vuosi.[4]

Orvakoita sisältäviä sukuja

Orvakoita on muun muassa seuraavissa suvuissa:[5]

Acanthobasidium
Acanthophysellum
Acanthophysium
Kiekko-orvakat (Aleurodiscus)
Keltahuovakat (Amaurodon)
Kuopikat (Amphinema)
Valakat (Amyloathelia)
Vanukat (Amylocorticium)
Kuusinahakat (Amylostereum)
Kalvoharsukat (Amyloxenasma)
Aphanobasidium
Oravuotikat (Asterodon)
Tähtivuotikat (Asterostroma)
Hämäkät (Athelia)
Pitsikät (Athelicium)
Kermahämäkät (Athelopsis)
Liekotalit (Basidiodendron)
Boidinia
Kuurakat (Botryobasidium)
Vahaharsukat (Brevicellicium)
Ryynikät (Bulbillomyces)
Vanut (Byssocorticium)
Kelmukat (Byssomerulius)
Kruunuorvakat (Candelabrochaete)
Lämäkät (Ceraceomyces)
Ceratellopsis
Kerakat (Ceratobasidium)
Keritalit (Ceratosebacina)
Kaarnakat (Cerinomyces)
Chaetodermella
Purppuranahakat (Chondrostereum)
Käprikät (Clavulicium)
Conferticium
Jauhokesikät (Coniophora)
Koronat (Coronicium)
Orvakat (Corticium)
Torvikat (Cotylidia)
Känsäkät (Cristinia)
Peikonnahat (Crustoderma)
Crustomyces
Pehmikät (Cylindrobasidium)
Känsäorvakat (Cystostereum)
Pajupunakat (Cytidia)
Uumakat (Dacryobolus)
Dendrocorticium
Laikat (Dendrothele)
Ryynirupikat (Dichostereum)
Oratalit (Eichleriella)
Talviorvakat (Erythricium)
Puuntalit (Exidiopsis)
Fibriciellum
Fibricium
Keijukat (Galzinia)
Kideorvakat (Globulicium)
Talityllikät (Gloeocystidiellum)
Sitruunaorvakat (Gloiothele)
Granulobasidium
Hastodontia
Punaseitit (Helicobasidium)
Soukkaset (Helicogloea)
Saniaislumet (Herpobasidium)
Ruskovuotikat (Hydnoporia)
Vuotikat (Hymenochaete)
Nyhäkät (Hyphoderma)
Otaraspikat (Hyphodontia)
Hidut (Hyphodontiella)
Hypochnella
Kalvokesikät (Hypochniciellum)
Huovakat (Hypochnicium)
Täplähuovakat (Intextomyces)
Talvihampikat (Irpicodon)
Jaapikat (Jaapia)
Kneiffiella
Laetisaria
Louhennahat (Laurilia)
Lawrynomyces
Kuorikat (Laxitextum)
Hituhämäkät (Leptosporomyces)
Ryppykesikät (Leucogyrophana)
Sopikat (Lindtneria)
Sänkiäiset (Litschauerella)
Kätköhidut (Lobulicium)
Luellia
Marchandiobasidium
Marchandiomyces
Megalocystidium
Melzericium
Kalvot (Membranomyces)
Ryömikät (Merulicium)
Hytyrypykät (Merulius)
Luminyhäkät (Metulodontia)
Sammalkorvat (Muscinupta)
Mycoacia
Mycostilla
Myhkyt (Myxarium)
Harsot (Oliveonia)
Kätköorvakat (Paullicorticium)
Laho-orvakat (Peniophora)
Peniophorella
Nukkaorvakat (Phanerochaete)
Laikkurypykät (Phlebia)
Isoharsukat (Phlebiella)
Harmaaorvakat (Phlebiopsis)
Jauhenuijat (Phleogena)
Kultaorvakat (Piloderma)
Poimukat (Plicatura)
Vinopoimukat (Plicaturopsis)
Kultarypykät (Pseudomerulius)
Loistalit (Pseudostypella)
Murukat (Pseudotomentella)
Karvaorvakat (Punctularia)
Vahaorvakat (Radulomyces)
Renatobasidium
Kertokannat (Repetobasidium)
Lahontahrat (Resinicium)
Rhizochaete
Saccosoma
Pikkuorvakat (Scopuloides)
Säämikät (Scytinostroma)
Tyllikät (Scytinostromella)
Lahontalit (Sebacina)
Lattiasienet (Serpula)
Sertulicium
Kurokat (Sistotrema)
Sistotremastrum
Sistotremella
Kerikannat (Sphaerobasidium)
Spiculogloea
Kielinahakat (Stereopsis)
Karvanahakat (Stereum)
Stypellopsis
Sirokat (Subulicystidium)
Pikkukuurakat (Suillosporium)
Seitit (Thanatephorus)
Silokat (Thelephora)
Kahvikat (Tomentella)
Mujukat (Tomentellopsis)
Puunverhot (Trechinothus)
Harsukat (Trechispora)
Tretomyces
Tubulicium
Neulakat (Tubulicrinis)
Haprut (Tubulicrinopsis)
Liivakat (Tulasnella)
Humukat (Tylospora)
Rupikat (Vararia)
Härmäkät (Veluticeps)
Vesiculomyces
Oksaorvakat (Vuilleminia)
Saniaistupikat (Woldmaria)
Hornakat (Xenasma)
Lohkonahakat (Xylobolus)
Xylodon

Katso myös

Nahkasienet

Lähteet

Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6.
Miettinen, Otto: Orvakkalajistoselvitys Veräjämäen, Patolan ja Talin alueilla 2011, s. 3–4. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2012. ISSN 1235-9718. ISBN 978-952-272-231-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
Haapalahopuun orvakoita Sieniatlas. Viitattu 16.11.2022.
Kiema, Sami & Saarenoksa, Reima: Kivinokan pohjoisen metsäalueen kääpä- ja orvakkainventointi 2006–2007, s. 5. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2009. ISSN 1235-9718. ISBN 978-952-223-362-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.12.2022.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Valste2006-1] Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6.

[Miettinen2012-2] Miettinen, Otto: Orvakkalajistoselvitys Veräjämäen, Patolan ja Talin alueilla 2011, s. 3–4. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2012. ISSN 1235-9718. ISBN 978-952-272-231-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).

[sieniatlas-3] Haapalahopuun orvakoita Sieniatlas. Viitattu 16.11.2022.

[Kiema2009-4] Kiema, Sami & Saarenoksa, Reima: Kivinokan pohjoisen metsäalueen kääpä- ja orvakkainventointi 2006–2007, s. 5. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2009. ISSN 1235-9718. ISBN 978-952-223-362-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).

[5] Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.12.2022.