Ortodontia

Varsinaisen sysäyksen ortodontian kehitykselle antoi Edward H. Angle 1900-luvun alussa: hän loi pohjan nykyäänkin käytettävälle purentavirheiden luokitukselle ja hoidolle.[2]

Ortodonttista hoitoa annetaan esteettisistä ja toiminnallisista syistä. Suomessa toiminnalliset syyt ovat etusijalla. Yleensä terveyskeskuksessa toteuttavaa oikomishoitoa tehdään vain havaitun purennan toimintaa haittaavan purentavirheen vuoksi. Huonosti toimiva purenta saattaa aiheuttaa myös leukaniveloireita ja muita toiminnallisia häiriöitä. Tärkeimmiksi toiminnallisiksi syiksi hampaiden oikomishoitoon voidaan nimetä: avopurenta suun atualueella, ristipurenta sivualueella, etualueen ristipurenta, distaalipurenta ja hampaiden ahtaus. Esteettisin perustein tapahtuva oikominen on tehtävä yksityisellä sektorilla omaan laskuun.

Perinteinen hampaiden oikomismenetelmä on hammasraudat, joissa on kaarilangat ja kiinnikkeet. Hammasraudat toimivat vetämällä hampaita pikkuhiljaa haluttuun asentoon. Hammasraudat voidaan asentaa hampaiden ulkopinnoille tai sisäpinnoille. Ulkopinnoille asennuttaminen on helpompaa ja halvempaa kuin sisäpinnoille asennuttaminen, mutta sisäpinnoilla hammasraudat eivät näy ulospäin. Huomaamattomuuden voi saavuttaa myös käyttämällä vaaleita tai läpinäkyviä rautoja.[3]

Toinen hampaiden oikomishoitomuoto on läpinäkyvät ja mittatilaustyönä valmistetut, vaihdettavat muovikalvot. Niitä pidetään hampaiden päällä noin 22 tuntia vuorokaudessa ja otetaan pois ruokailun ja hampaiden harjauksen ajaksi.[3]

Normaali hampaiden oikomishoito kiinteällä kojeella kestää noin kaksi vuotta. Hoidon kesto riippuu hoidon laajuudesta. Kun hammaskaaret on oikomishoidon avulla saatu tasaisiksi ja purenta on hyvä, on edelleen jonkin aikaa käytettävä ylläpitävää tukihoitoa, joka kestää yhdestä kahteen vuotta tai usein niin kauan, että lapsi ei enää kasva pituutta. Myös kasvun lakattua on usein tarpeellista pitää pysyvää kiskoa hampaiden sisäpinnalla. Tällöin yleensä alaleuan etuhampaiden taakse kiinnitetään metallilanka, joka varmistaa oikomishoidon tuloksen pysyvyyden. Joskus sitä täytyy pitää koko loppuelämän, jotta hampaiden asento ei vääristyisi uudestaan.

Hampaiden oikomishoidon tekee mahdolliseksi se, että hampaaseen kohdistettu voima aiheuttaa juurta ympäröivässä leukaluussa sellaisia kudosmuutoksia, että hammas voi siirtyä luun sisällä. Hampaan siirtymisen ylipäätään mahdollistaa se, että leuassa on hampaiston alueella muusta aikuisen ihmisen kypsästä luustosta poiketen niin sanottua epäkypsää luuta; luun rakenne ei ole järjestäytynyt lamellaarisesti osteoneiksi vaan on hyvin epämääräinen, joustavampi ja helpommin uudelleen muotoutuva kuin muualla elimistössä. Kun hampaiden oikomishoito alkaa kiinteiden kojeiden avulla, on yleistä, että hampaat aluksi aristavat ja aiheuttavat jonkin verran ongelmia purtaessa. Sama pätee silloin, kun kojeita on kiristetty tai muutoin muokattu. Kivut kuitenkin lakkaavat muutaman päivän kuluttua. Tänä aikana on hyvä syödä pehmeämpää ruokaa. On kuitenkin tärkeää, että suurimman osan aikaa hampaiden oikomishoidossa hampaat eivät ole arkoja ja että voi syödä tavalliseen tapaan.

Oikomishoidon läpivieminen vaatii paljon lapselta, vanhemmilta ja hoitavalta hammaslääkäriltä. Kojeita on pidettävä ohjeiden mukaisesti, satunnaisella käytöllä ei voida saada paljoakaan tuloksia aikaan. Kaikkien kojeiden vaikutus perustuu säännöllisyyteen. Jos motivaatiota hoidon kunnialliseen läpiviemiseen ei riitä, sitä ei ole järkevää aloittaakaan.

Hyvä suuhygienia on tärkeää, kun hampaissa on oikomiskojeet. Oikomishoidosta aiheutuu huomattava kariologinen riski hampaistolle. Hampaiden reikiintymisriski kasvaa kojeita käytettäessä. Hampaiden ja kojeiden puhdistus tulee suorittaa säännöllisesti ja huolellisesti aamuin illoin. Vanhempien tulee tarkistaa lasten harjaustulos. On olemassa erityisiä oikomishammasharjoja, joilla hampaat saa puhdistettua huolellisesti oikomishoidon aikana. Niistä voi olla paljon apua. Tämän lisäksi on tärkeää käyttää fluorihammastahnaa ja välttää liiallista sokerin ja makeisten syömistä.