Lastenkoti
Lastenkoti (joskus myös koulukoti tai orpokoti) on valtion, kunnan tai yksityisen tahon omistama koti, jossa asuu huostaan otettuja tai avohuollon tukitoimenpiteenä sinne sijoitettuja lapsia.
THL:n Lastensuojelun käsikirjan mukaan lastenkodeissa arjesta pyritään luomaan mahdollisimman kodinomaista, turvallista ja kuntouttavaa. Säännöllisen päivärytmin avulla tuotaisiin lasten elämään ennustettavuutta. Normaalia arkea luonnehditaan jo itsessään kuntouttavaksi.[1]
Lastenkoti- ja muita lastensuojelupalveluiden hankkiminen yksityisiltä palveluntuottajilta on huomattavasti lisääntynyt 2010-luvun kuluessa [2]. Ylen selvityksessä vuonna 2019 todettiin, että joka kymmenennessä lastensuojelulaitoksessa on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat liittyneet lastensuojelulain rikkomiseen, lapsen ihmis- ja perusoikeuksien loukkaamiseen ja dokumentointiin.[3]
Suomen lastenkotien historia
Suomen ensimmäinen lastenkoti perustettiin vuonna 1753 Helsingin Kulosaareen.[4]
Sisällissodan jälkeen Suomessa oli yli 20 000 orpoa tai muuten avun tarpeessa olevaa lasta, joilla ei ollut huoltajaa. 1920-luvun alussa Suomessa kiinnitettiin erityistä huomiota näiden lasten asemaan. Julkisten palveluiden rinnalla sotaorpoja tukemaan perustettiin yksityisiä yhdistyksiä.[5]
Katso myös
Lähteet
- Lastenkoti, nuorisokoti Lastensuojelun käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 26.11.2016.
- https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2018/kuntaliiton-lastensuojelukysely-lastensuojelun-tilanne-vaikeutunut
- https://yle.fi/uutiset/3-11009351
- Terveyden- ja sairaanhoito MaTaPuPu. Helsingin yliopisto. Viitattu 26.11.2016.
- Turkka H: Koti orpoja ja turvattomia lapsia varten Havina. Arkistoitu 27.11.2016. Viitattu 26.11.2016.