Orotšin kieli

Orotšin kieli on Venäjän Kaukoidässä asuvien orotšien puhuma tunguusilainen kieli. Nimitys orotši tarkoittaa ”poronhoitajaa”,[1] eikä sitä tule sekoittaa samankantaisiin nimityksiin orokit ja orotšenit, joista jälkimmäinen on tarkoittanut kaikkia poronhoitoa harjoittavia tunguuseja.[2]

Levinneisyys ja puhujamäärä

Orotšit elävät etupäässä Habarovskin aluepiirissä. Suurin osa heistä asuu Tatariansalmen rannalla Sovetskaja Gavanin kaupungissa, sen lähiympäristössä sekä Vaninon piirissä. Pienempi ryhmä asuu Amurin rannoilla Amurskissa, Komsomolsk-na-Amuressa sekä Amurin ja Ultšan piireissä. Muutamia orotšiperheitä on Primorjen aluepiirissä.[3]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 883 orotšia.[4] Heihin oli kuitenkin luettu mukaan myös Sahalinilla asuvia orokkeja. Tarkennettujen tietojen mukaan orotšeja oli 671 ja orotšin kielen puhujia 133 henkeä.[5]

Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 686 orotšia[6] ja 257 orotšin puhujaa.[7] Todellisuudessa orotšin puhujia arvioidaan olevan huomattavasti vähemmän.[8] Tarkempi tilasto osoittaa, että Habarovskin aluepiirin 426 orotšista kaikki osaavat venäjää ja vain 18 henkeä ilmoitti puhuvansa orotšia.[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 8 orotšin puhujaa[10].

Historia ja murteet

Orotši kuuluu tunguusikielten pohjoishaaran amurilaiseen ryhmään.[11] Sen lähimpiä sukukieliä ovat nanai ja udehe. Kieli jakautuu kolmeen murteeseen. Hadin murre muistuttaa eniten udehea, Tumninin ja Hungarin murteet ovat lähempänä nanaita.[12]

Kirjakieli

1930-luvulla orotšia pidettiin virheellisesti udehen murteena ja udehea yritettiin opettaa orotšeille koulussa muutaman vuoden ajan. 2000-luvun alussa ilmestyi yksi orotšin kielen oppikirja.[13]

Nykytilanne

Orotšia voidaan pitää käytännöllisesti katsoen kuolleena kielenä. 1950-luvun lopulla vanhukset osasivat sitä vielä hyvin, mutta lapset ja nuoret puhuivat vain venäjää. Nykyään vanhukset muistavat muutamia lauseita ja sanoja, mutta hekään eivät käytä kieltä päivittäiseen kanssakäymiseen.[14]

Katso myös

Lähteet

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.

Viitteet

  1. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 382.
  2. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 415.
  3. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 419–420. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  4. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  5. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 417–418. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 1.7.2009. (venäjäksi)
  8. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 418. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  9. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
  10. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 419. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  12. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 382–383.
  13. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 423. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  14. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 426–427. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.