Sarja (musiikki)
Musiikissa sarja tarkoittaa yhdelle tai useammalle instrumentille sävellettyä teoskokonaisuutta, joka tavallisesti esitetään kokonaisuudessaan. Barokin aikana käytetyn ns. tanssisarjan osat oli sävelletty samaan sävellajiin ja niiden osat perustuivat aikansa suosituihin tansseihin. Tanssisarjan osat eivät kuitenkaan olleet tanssittavaksi tarkoitettua musiikkia. Myös sanaa partita on käytetty sarjan synonyyminä. Partitan osat saattoivat olla tansseja tai "aarioita", lyhyitä laulavia kappaleita.
Barokkisarja
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
1600-luvulla Ranskassa kehittynyt barokkisarja koostui alun perin osista allemande, courante, sarabande ja gigue, vaikka sarjan kokoonpano ei koskaan täysin vakiintunut. Allemande oli alun perin saksalainen, courante ranskalainen, sarabande espanjalainen ja gigue englantilainen tanssi, mutta sarjan osina ne eivät enää olleet tanssittavissa. Erityisesti saksalaiset säveltäjät usein liittivät sarjan alkuun overtyyrin tai preludin. Tämän muotoista teosta kutsutaan "overtyyrisarjaksi" (joskus myös vain "overtyyriksi"). Tämän lisäksi sarjaan liitettiin usein myös muita tansseja, kuten menuetteja, aireja, gavotteja tai bourréeta. Nämä lisätanssit esitettiin tavallisesti alternativement, eli ensimmäinen kahdesta tanssista kerrattiin toisen tanssin jälkeen. Erityisesti ranskalaiset säveltäjät käyttivät myös karakterikappaleita, jotka viittasivat johonkin ulkomusiikilliseen aiheeseen. Sarjat saattoivat olla hyvinkin pitkiä, ja säveltäjä oletti muusikon valitsevan esitystilanteeseen sopivan kokonaisuuden.
Kaikki barokinajan merkittävät säveltäjät ovat säveltäneet sarjoja, saksalaisista esimerkiksi Bach, Händel ja Telemann, ranskalaisista esimerkiksi François Couperin, Jean-Philippe Rameau ja Marin Marais.
Barokin muuttuessa klassismin ajaksi 1700-luvun puolen välin jälkeen sarjamuoto jäi pois muodista ja korvaantui sinfonialla ja konsertolla.
Myöhempi käyttö
1800-luvulla alettiin uudelleen käyttää termiä sarja, mutta sillä tarkoitettiin suuremmasta teoskokonaisuudesta (esimerkiksi oopperasta tai baletista) eriytettyä orkesteriteosta, pienempimuotoisia temaattisesti toisiinsa liittyviä sävellyksiä (esimerkiksi Sibeliuksen Karelia-sarja) tai tarkoituksellisesti vanhaan muotoon sävellettyjä sarjoja, kuten esimerkiksi Claude Bollingin Sarja huilulle ja jazzpianolle.