Kapellimestari

Kapellimestari (saks. Kapellmeister) on orkesterin tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös kuoronjohtajaa nimitetään toisinaan kapellimestariksi tai kuorokapellimestariksi. Kapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Näistä johtamiskeinoista tärkein on käsin suoritettava viittominen eli niin sanottu lyönti. Lyönnillä ilmaistaan muusikoille kappaleen tempon ja dynamiikan vaihtelut sekä muut tulkintaan liittyvät yksityiskohdat. Lyönnin lisäksi kapellimestarin koko vartalon liikkeet ja kasvojen ilmeet – harjoitustilanteessa myös äänet – muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa muusikoita – sekä yleisöä – hahmottamaan sävellyksen rakenteen ja tunnesisällön.

Ranskalainen kapellimestari Charles Lamoureux (1834–1899) johtajankorokkeella.

Etymologia

Orkesterin tai oopperan kapellimestarista käytetään joskus nimitystä musiikkijohtaja tai ylikapellimestari tai saksankielisillä sanoilla Kapellmeister tai Dirigent (tai feminiinissä Dirigentin). Kuorojen johtajia kutsutaan joskus kuoromestareiksi tai kuoronjohtajaksi, erityisesti orkesteriin liittyvissä kuoroissa. Konserttiyhtyeiden, sotilasyhtyeiden, marssiyhtyeiden ja muiden yhtyeiden kapellimestarit titteli voi olla yhtyeen johtaja, yhtyemestari tai rumpumajuri. Arvostettuihin vanhempiin kapellimestareihin viitataan joskus italian sanalla maestro (feminiininen, maestra), joka tarkoittaa mestaria tai opettajaa.[1]

Kapellimestari oli 1500–1800-lukujen aikana aateliston ja monarkkien palveluksessa olleen viranhaltijan titteli. Monet kuuluisat säveltäjät, kuten J.S. Bach, Beethoven, Haydn, Händel, D. Scarlatti, Telemann, Wagner ja Weber, toimivat kapellimestareina sanan perinteisessä merkityksessä eli olivat jonkun orkesterin johtajina (mikä ei kuitenkaan välttämättä sisältänyt konkreettista orkesterin johtamista esityksen aikana nykyiseen tapaan). Kantasana "die Kapelle" viittaa varsinaisesti orkesteria pienempiin muusikkoryhmiin - alkuperäisemmältä merkitykseltään "kappeliin", jossa tällaiset ryhmät mahtuivat soittamaan. Kantasana sai tämän toisen merkityksen jo italiassa ennen kuin sana lainattiin saksaan.[2] Sanan merkitys laajentui kuitenkin pian ja vastaava virka tunnettiin muissakin Euroopan maissa kappeliin viittaavalla nimellä (esim. italiaksi "maestro di cappella", ranskaksi "maître de chapelle", venäjäksi "kapelmejster" (капельме́йстер), ruotsiksi "kapellmästare" jne.). Kuitenkin vain suomeen "kapellimestari" on jäänyt yhä pääasialliseksi sanaksi, kun viitataan sinfoniaorkesterin johtajaan.

Historia

Kapellimestareita alettiin käyttää 1700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin sinfoniaorkesterit syntyivät. Aiempi barokkimusiikki oli orkesterien kokojen puolesta pienimuotoisempaa. Felix Mendelssohnin myötä alkoi vakiintua näkemys, että kapellimestari muodostaa teoksesta tietyn tulkinnan, jonka hänen johtamansa orkesteri sitten soittaa. Suomen ensimmäisenä kapellimestarina voidaan pitää Turun akatemian Akateemisen kapellin perustajaa ja johtajaa Carl Petter Lenningiä.

Kapellimestarin tehtävät

Kapellimestarin tehtävä on määritelty "taitona ohjata useiden soittajien tai laulajien samanaikaista esiintymistä eleiden avulla."[3] Kapellimestarien ensisijaisena tehtävänä on tulkita partituuria siten, että se kuvastaa kyseisen partituurin erityisiä piirteitä, asettaa tempo ja varmistaa yhtyeen jäsenten oikea-aikainen mukaantulo.[4] Kapellimestarit kommunikoivat muusikoidensa kanssa ensisijaisesti käsieleiden tai yleisimmin tahtipuikon avulla, mutta he voivat käyttää muita eleitä tai signaaleja, kuten katsekontaktia. Kapellimestari yleensä täydentää ohjaustaan muusikoille antamillaan suullisilla ohjeilla harjoituksissa.[5]

Johtamisen apuvälineenä monet kapellimestarit käyttävät tahtipuikkoa, soittokuntien kapellimestarit marssi- ja seremoniasoitoissa yleensä johtajan sauvaa. Viime aikoina on muotiin tullut uudestaan 1800-luvun alun käytäntö, jonka mukaan kapellimestari voi samalla olla myös orkesterin tai yhtyeen soittaja tai solisti. Tämä on kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Esimerkiksi pianisti Murray Perahia ja cembalisti Ton Koopman ovat tehneet tällaisia levytyksiä.

Konsertissa tapahtuva näkyvä johtaminen on vain osa kapellimestarin työstä. Merkittävin osa työstä on teosten itsenäinen opiskelu ja tulkinnan muodostaminen partituurin perusteella, johon voi kulua kuukausia tai vuosia. Muu osa työstä muodostuu orkesterin ohjelmiston valinnasta (taiteellinen johtajuus), sekä orkesterin harjoittamisesta ja kehittämisestä. Teokset käydään orkesterin kanssa läpi huolellisesti useaan kertaan, minkä aikana kapellimestari siirtää oman näkemyksensä teoksesta orkesterin jäsenille. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota myös soittajien mahdollisiin virheisiin tai vääriin tulkintoihin. Myös edustukselliset ja henkilöstöpoliittiset tehtävät kuuluvat toisinaan kapellimestarin toimenkuvaan – näin on tapana erityisesti Yhdysvalloissa.

Kapellimestarin merkitys

Kuuluisat kapellimestarit ovat klassisessa musiikissa solistien tavoin suuria tähtiä - usein solisteja tunnetumpia. Kapellimestari ei ole pakollinen, esimerkiksi tunnettu newyorkilainen Orpheus-kamariorkesteri ei käytä kapellimestaria. Tällöin kapellimestarille kuuluvia tehtäviä (lukuun ottamatta johtamista esityksen aikana) joudutaan antamaan konserttimestareille tai muille orkesterin jäsenille. Kapellimestarin merkitys korostuu myöhäisromantiikan musiikista alkaen, jolloin teosten orkesterit olivat usein aiempaa isompia ja niissä on entistä enemmän ja tulkinnanvaraisempia temponvaihteluita. Tällaisia suuren orkesterin monimutkaisempia teoksia ei esitetä ilman kapellimestaria, sillä eri puolilla orkesteria olevat muusikot tarvitsevat jonkin yhteisen viittauspisteen kohdissa, joissa tempo ei ole ilmiselvä.

Kapellimestari joutuu tekemään monia valintoja sen suhteen, miten teos esitetään. Näistä helpoin huomata on ehkä esityksen tempo, joka vaikuttaa suuresti esityksen kestoon (samoin kestoon vaikuttaa, hyppääkö kapellimestari partituurin mahdollisten kertausmerkkien yli vai ei). Erityisesti 1800-lukua edeltäviin teoksiin sisältyy tempojen lisäksi myös paljon muita vapauksia tai alkuperäiskäsikirjoituksen epäselvyyksiä esimerkiksi kuoron koon ja orkesterin kokoonpanon suhteen, ja esitykset saattavat kuulostaa hyvinkin erilaisilta sen mukaan, millaisiin ratkaisuihin kapellimestari on päätynyt. Kapellimestari voi vanhassa musiikissa pyrkiä autenttiseen taikka sitten modernimpaan tulkintaan. Levytyksen onnistumisen kannalta tärkeitä ovat kuitenkin kapellimestarin lisäksi myös soittajien sekä äänitysteknikoiden osuus omissa tehtävissään.

Eräät kapellimestarit myös säveltävät tai sovittavat musiikkia. Tunnettuja säveltäjä-kapellimestareita ovat tai ovat olleet muun muassa Felix Mendelssohn, Leonard Bernstein, Gustav Mahler, Richard Strauss, Pierre Boulez, Leif Segerstam ja Esa-Pekka Salonen.

Opiskelu Suomessa

Suomessa voi opiskella kapellimestariksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Kapellimestarin ja kuoronjohdon ammattiopinnot kestävät 3 vuotta (musiikin kandidaatti) + 2,5 vuotta (musiikin maisteri). Maisterikoulutuksesta valmistuneilla on laaja musiikillinen yleissivistys, musiikkiaineiden hallinta ja monipuolinen musiikkipedagoginen pätevyys. Maisterikoulutuksen saaneilla on valmiudet työskennellä kapellimestarina ja kuoronjohtajana vaativissa tehtävissä koko musiikin kentällä. Sotilaskapellimestareiksi opiskelleet voivat työllistyä Puolustusvoimien soittokuntien kapellimestareiksi ja päälliköiksi.[6]

Jatko-opinnot

Musiikin maistereilla on mahdollisuus pyrkiä jatkamaan opintoja musiikin alan tohtoriohjelmassa ja suuntautua tieteellisiin, taiteellisiin tai soveltaviin tohtoriopintoihin. Jatkotutkintoja ovat musiikin lisensiaatintutkinto (MuL, mus. lis.) ja musiikin tohtorintutkinto (MuT, mus. toht.).[6]

Katso myös

Lähteet
  1. Lusted, M.: Entertainment, s. 44. ABDO Publishing Company, 2011. ISBN 9781617147999.
  3. Grove, G., Maitland J.: A Dictionary of Music and Musicians, Volume 1, s. 581. Presser, 1922.
  4. Kennedy, M., Bourne Kennedy, J.: Oxford Concise Dictionary of Music, s. 162. Oxford University Press, 2007.
  5. Holden, R.: The Cambridge companion to conducting, s. 3. Cambridge University Press, 2003.
  6. Opinto-opas opinto-opas.uniarts.fi. Viitattu 28.1.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.