Orhan Pamuk

Pamuk aloitti säännöllisen kirjoittamisen vuonna 1974. Ensimmäisestä romaanistaan Karanlık ve Işık (Pimeys ja valo), hän sai jaetun palkinnon Milliyet-lehden romaanikilpailussa 1979 yhdessä Mehmet Eroğlun kanssa. Romaani ilmestyi nimellä Cevdet Bey ve Oğulları (Herra Cevdet ja hänen poikansa) 1982 ja sai Orhan Kemalin romaanipalkinnon 1983. Teos käsittelee kolmea sukupolvea varakkaassa istanbulilaisperheessä, joka asuu Nişantaşıssa, samalla alueella Istanbulissa, jolla Pamuk vietti lapsuutensa.

Pamuk sai ensimmäisistä teoksistaan useita kriitikkopalkintoja, muun muassa Madarali-palkinnon 1984 toisesta romaanistaan Sessiz Ev ja 1991 Prix de la Découverte Européenne teoksen ranskankielisestä käännöksestä. Kielimuurin Pamuk ylitti, kun hänen historiallinen romaaninsa Valkoinen linna, joka ilmestyi turkiksi 1985, sai amerikkalaisen palkinnon Independent Award for Foreign Fiction vuonna 1990, ja sen myötä hänen maineensa ulkomailla kasvoi. Hän alkoi nyt kokeilla postmoderneja aineksia teoksissaan eikä enää pitäytynyt aiempien teostensa tiukassa naturalismissa.

Orhan Pamuk kirjoittaa kirjaa seuranaan valkoinen kissa.

Kesti kauan ennen kuin Pamukin suosio kansan keskuudessa alkoi kasvaa, mutta romaanista Musta kirja (1990) tuli Turkin kirjallisuuden kiistanalaisin ja suosituin teos. Vuonna 1992 hän teki käsikirjoituksen elokuvaan Gizli Yüz, joka perustui teokseen Musta kirja, ja sen ohjasi tunnettu turkkilainen ohjaaja Ömer Kavur. Pamukin neljäs romaani Uusi elämä oli Turkissa sensaatio, kun se julkaistiin 1995, ja siitä tuli maan historian vauhdikkaimmin myyty kirja.[3] Vuoden 1999 lopulla Time-lehti valitsi Pamukin yhdeksi 14 eurooppalaisesta, joiden uudenlainen ajattelu näyttää maanosalle tietä uudelle vuosituhannelle.

Pamukin kansainvälinen maine kasvoi, kun hänen teoksensa Nimeni on punainen ilmestyi vuonna 2000. Romaani käsittelee osmanisulttaani Murat III:n hallintoa kymmenen lumisen talvipäivän aikana 1591. Nimeni on punainen on käännetty 24 kielelle, ja se sai kansainvälisen kirjallisuusmaailman arvokkaan palkinnon, International IMPAC Dublin Literary Awardin vuonna 2003.

Pamukin romaani Lumi ilmestyi 2002, ja se käsittelee islamilaisuuden ja länsimielisyyden ristiriitaa nykypäivän Turkissa. Pamuk sanoo sitä "ensimmäiseksi ja viimeiseksi poliittiseksi romaanikseni". Teoksen tapahtumat sijoittuvat pieneen Karsin kaupunkiin Koillis-Turkkiin. Hänen matkakertomuksensa Istanbul – Muistot ja kaupunki ilmestyi 2003. Vuonna 2005 Orhan Pamuk sai kirjallisesta työstään saksalaisten kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.

Pamuk avioitui Aylin Turegenin kanssa 1982, mutta pariskunta erosi 2001. Heillä on yksi tytär Rüya. Pamukin vanhempi veli Şevket Pamuk, joka toisinaan esiintyy fiktiohahmona Orhan Pamukin teoksissa, on historioitsija ja kansainvälisesti arvostettu taloustieteiden historiaa käsittelevästä teoksestaan, ja hän opettaa Boğaziçin yliopistossa Istanbulissa.[4][5]

Pamuk asui Istanbulissa vuoteen 2006, jolloin hän muutti Yhdysvaltoihin vierailevaksi tutkijaksi Columbian yliopistoon. Yhdysvaltoihin jäämisen taustalla oli armenialaistoimittaja Hrant Dinkin murha tammikuussa 2007 ja kirjailijan saamat tappouhkaukset.[6]

Rakkausromaani Viattomuuden museo (Masumiyet müzesi, 2008) ilmestyy suomeksi syksyllä 2009. Siihen liittyy Istanbuliin rakennettava museo, joka on romaanin keskeinen osa. Sinne kootaan tarinaan liittyvät tupakantumpit, korut, aterimet ja muut esineet. 600-sivuinen teos on saanut Turkissa innostuneen vastaanoton, ja turkkilaisten suhtautuminen Pamukiin on kääntynyt myönteiseksi.[7]

Pamuk kirjoittaa kaikki teoksensa käsin. Ensimmäisen Pamukin teoksen suomennoksen Valkoinen linna käänsi Kalevi Nyytäjä englannista. Myöhemmät Pamukin teokset on suomentanut suoraan turkin kielestä Tuula Kojo, joka sai vuonna 2005 työstään kirjallisuuden valtionpalkinnon.

Pamukista tuli Turkissa tunnettu julkisuuden henkilö, koska hän tuki kurdien poliittisia oikeuksia. Vuonna 1995 Pamuk kuului siihen kirjailijaryhmään, jota syytettiin kriittisistä artikkeleista, jotka käsittelivät Turkin suhtautumista kurdeihin.

Pamuk oli muslimimaailmassa ensimmäinen kirjailija, joka julkisesti tuomitsi Salman Rushdielle langetetun fatwan.

Vuonna 2005 Orhan Pamuk sai Turkissa syytteen lausunnoista, joita hän oli antanut Armenian kansanmurhasta ja kurdikysymyksestä. Sveitsiläiselle lehdelle 2005 antamassaan haastattelussa Pamuk sanoi: "30 000 kurdia ja miljoona armenialaista on surmattu täällä, eikä juuri kukaan muu kuin minä uskalla puhua siitä."[8] Alkuperäisen syytteen nostaneen ryhmän asianajaja valitti kuitenkin valitustuomioistuimeen, ja Pamuk sai lopulta 6 000 liiran sakot "turkkilaisuuden halventamisesta".[9]

• Cevdet Bey ve Oğulları, 1982
• Sessiz Ev, 1983
• Beyaz Kale, 1985
• Kara Kitap, 1990
• Gizli Yüz, 1992
• Yeni Hayat, 1995
• Benim Adım Kırmızı, 1998
• Öteki Renkler, 1999
• Kar, 2002
• İstanbul: Hatıralar ve Şehir, 2003
• Masumiyet müzesi (Viattomuuden museo) İletişim Yayınları, 2008

• Valkoinen linna engl. laitoksesta suom. Kalevi Nyytäjä (Tammi 1993, alkuteos: Beyaz Kale, 1985)
• Musta kirja, suom. Tuula Kojo (Tammi 1998, alkuteos: Kara Kitap, 1990)
• Uusi elämä, suom. Tuula Kojo (Tammi 1995, alkuteos: Yeni Hayat, 1995)
• Nimeni on Punainen, suom. Tuula Kojo (Tammi 2000, alkuteos: Benim Adım Kırmızı, 1998)
• Lumi, suom. Tuula Kojo (Tammi 2004, alkuteos: Kar, 2002)
• Istanbul – Muistot ja kaupunki, suom. Tuula Kojo (Tammi 2004, alkuteos: İstanbul: Hatıralar ve Şehir, 2003)
• Muita värejä : kirjoituksia elämästä, taiteesta, kirjoista ja kaupungeista, suom. Tuula Kojo (Tammi 2008, alkuteos Öteki renkler, 1999)
• Viattomuuden museo suom. Tuula Kojo (Tammi 2010), alkuteos: Masumiyet müzesi.
• Hiljainen talo suom. Tuula Kojo (Tammi 2011), alkuteos: Sessiz Ev.
• Kummallinen mieleni, suom. Tuula Kojo (Tammi 2017), alkuteos: Kafamda bir tuhaflik.
• Punatukkainen nainen, suom. Tuula Kojo (Tammi 2019), alkuteos: Kırmızı saçlı kadın.