Ordnance QF 6-pounder
Ordnance QF 6-pounder on brittiläinen 57 mm tykki, jota käytettiin panssarintorjuntatykkinä ja panssarivaunukanuunana. Ase tuli käyttöön vuonna 1942.
Historia
Vanhemman 2-paunaisen tykin rajoitukset olivat selvät jo ennen toista maailmansotaa, ja Woolwich Arsenal sai tehtäväkseen uuden panssaritorjuntatykin kehityksen vuonna 1938. Kaliiperiksi valittiin 57 mm, koska tätä kaliiperia oli käytetty jo kauan laivastossa ja valmistuskapasiteetti oli olemassa. Tykin nimi tulee brittiläisestä käytännöstä ilmoittaa kaliiperi vastaavan kokoisen rautaisen kanuunankuulan painona nauloina. QF (quick-firing) tarkoittaa brittiläisessä terminologiassa tykkiä, jossa käytetään pronssisia hylsyjä.
Tykki valmistui jo 1940 ja lavetti myöhemmin, mutta valmistuksen aloittamista viivytti tappio taistelussa Ranskasta ja Brittiläinen siirtoarmeijan raskaat kalustomenetykset vetäytymisessä. 2-paunaisen valmistusta jatkettiin jotta tuotanto ei keskeytyisi. Arvioitiin, että sadan 6-paunaisen valmistus johtaisi 600 2-paunaisen vajeeseen. Tämän vuoksi tykin valmistuksen aloitus viivästyi marraskuulle 1941 ja sen käyttöönotto toukokuuhun 1942. Valmistuksen vaikeuden vuoksi ensimmäisessä tuotantoon tulleessa mallissa Mk II käytettiin esituotantomallia lyhyempää L/43-putkea. Mk IV malliin tuli suunniteltu L/50-putki ja suujarru.
Panssarivaunuihin tykkiä asennettiin Churchill Mk III-, Valentine Mk IX- ja Crusader Mk III -malleista eteenpäin. Valentineen ja Crusaderiin tykin mahduttaminen tarkoitti yhden miehistönjäsenen vähentämistä. Alusta asti tykkiä käyttämään suunniteltiin Cavalier-, Cromwell- ja Centaur-vaunut. Cromwellissa kuitenkin käytettiin sen tullessa palvelukseen 1944 Ordnance QF 75 mm -tykkiä, joka oli 6-paunainen sovitettuna ampumaan yhdysvaltalaista 75 mm ammusta, joka oli hyödyllisempi pehmeitä kohteita vastaan. Tykki sovitettiin myös AEC Mk II -panssariautoon.
Myös Yhdysvallat otti panssaritorjuntatykin käyttöön joukoilleen nimellä 57 mm Gun M1. Yhdysvaltain edeltävä tykki oli 37 mm Gun M3. Tykin valmistus aloitettiin alkuvuodesta 1942 ja sitä valmistettiin 1945 asti. Tykeistä 10 000 meni Yhdysvaltain divisioonille Euroopassa, britit saivat 4 200 amerikkalaisvalmisteista tykkiä ja Neuvostoliitto 400. Tykki poistettiin käytöstä Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Lend-lease-ohjelmassa tykkejä saivat käyttöönsä myös Vapaan Ranskan asevoimat ja Brasilia.
Saksalaiset käyttivät sotasaaliksi saaduista tykeistä nimiä 5,7 cm PaK 209(e) ja 5,7 cm PaK 202(a).
Israeli käytti tykkiä ja osti vielä vuonna 1956 niitä lisää Alankomaista.
