Optometristi

Optometristi ja optikko ovat ammattinimikkeitä, joita saa käyttää laillistettu optikko. Optometristi tarkoittaa sellaista laillistettua optikkoa, jolla on rajattuun lääkkeenmääräämiseen oikeuttava koulutus ja jolla on pätevyyttä suorittaa silmien terveystarkastuksia. Ne laillistetut optikot, joilla ei ole rajattuun lääkkeenmääräämiseen oikeuttavaa koulutusta, käyttävät ammattinimikettä optikko. Edellä mainittu jako kahteen ammattinimikkeeseen otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2017. Tämä jako vastaa WCO:n (World Council of Optometry) globaalin osaamisluokituksen mukaisia ammattinimikkeitä.

Foropteri (näöntutkimuslaite, jossa on kaikki eri tutkimuslinssit laitteen sisällä)

Nykyisin kaikki optometrian opiskelijat saavat peruskoulutuksessaan oikeudet rajattuun lääkkeenmääräämiseen, joten he valmistuvat suoraan optometristeiksi. Ennen 12/2014 valmistuneet laillistetut optikot eivät ole saaneet perusopintojensa yhteydessä oikeuksia rajattuun lääkkeenmääräämiseen vaan heidän pitää suorittaa erillinen lisäkoulutus saadakseen kyseiset oikeudet. Vuoden 2019 alussa Suomessa oli noin 780 optometristia ja 720 optikkoa. Tulevien vuosien aikana optikoiden määrä luonnostaan vähenee koko ajan.

Optometristi työskentelee lähinnä optikkoliikkeessä. Hän tekee näöntarkastuksia, silmän terveystarkastuksia ja kirjoittaa silmälasimääräyksiä. Optometristi myös valmistaa ja huoltaa silmälaseja. Optometristiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa optometrian koulutusohjelmassa. Laajuudeltaan tutkinto on 210 opintopistettä, ja sen suorittamiseen menee noin kolme ja puoli vuotta.

Suomessa optometristiksi voi opiskella Helsingissä Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä Oulun ammattikorkeakoulussa.

Optisen alan koulutuksen historiaa Suomessa

1800-luvulla silmälaseja tekivät ensin kiertävät linssinhiojat ja instrumenttimaakarit, jotka kaupustelivat myös ilmapuntareita, kaukoputkia ja suurennuslaseja. Sitten silmälasien teko siirtyi kelloseppien ammattikunnalle, jotka pitivät tarjolla yleisimpiä virheitä korjaavia valmissilmälaseja mutta eivät välttämättä kyenneet räätälöimään linssejä asiakkaan tarpeen mukaan. Osa kellosepistä kuitenkin vähitellen kouluttautui kelloseppäoptikoiksi ja hankki laitteet silmälasien räätälöintiin. Tehtävään opiskeltiin ammattikuntalaitoksen menetelmällä, jossa saattoi suorittaa kisällin tutkinnon neljän vuoden opissa olon jälkeen. Kisällin tutkinto oikeutti saamaan pohjoismaisen optikkokirjan, joka antoi pätevyyden muissakin Pohjoismaissa.[1]

1900-luvun alkuvuosikymmeninä oppia alettiin hakea Saksasta Jenan ja Berliinin kaksivuotisista optikkokouluista, joissa opiskelleet kutsuivat itseään diplomioptikoiksi.[1]

Kisällintutkinnot lopetettiin vuonna 1961, kun optikko-tutkintonimike laillistettiin. Vuonna 1950 oli Helsingin Kansakoulukadulle perustettu keskikoulupohjainen, nelivuotinen Optikkokoulu (virallisesti Erikois-Optikkojen Liiton Koulu). Samassa yhteydessä toimi vuodesta 1954 kaksivuotinen Optisen alan ammattikoulu, joka valmisti silmälasintajan ammattiin. Siitä oli mahdollisuus lisäopinnoilla kouluttautua edelleen optikoksi.[2] Ammattikoulusta tuli myöhemmin Silmälasioptikkokoulu. Myös alan johtavalla yrityksellä Instrumentariumilla oli omaa optikkokoulutusta vuodesta 1964.[1]

Optikkomestariksi saattoi näyttötutkinnon kautta valmistua 1970-luvulle asti, jolloin optikkokoulutus siirtyi valtiolle. Valtiollistamisen yhteydessä sekä Optikkokoulu että Instrumentariumin optikkokoulutus lopetettiin, ja optikkokoulutuksesta alkoi vuonna 1978 huolehtia Helsingin IV sairaanhoito-oppilaitoksen optikko-osasto. Koulun nimeksi tuli vuonna 1987 Helsingin IV terveydenhuolto-oppilaitos. 1990-luvulla alettiin perustaa ammattikorkeakouluja, joiden tehtäväksi optikkokoulutuskin, muiden opistotasoisten koulutusten tavoin, siirtyi.[1]

Lähteet
  1. Helenius, Ria & Rahunen, Eija: Historian lehtien havinaa, Suomalaisen optikkokoulutuksen historiaa, s. 5–28. opinnäytetyö. Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.7.2014).
  2. Suova, Maija (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 938. WSOY, 1958.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.