Oppi ja liitot

Oppi ja liitot (engl. Doctrine and Covenants), joka aikaisemmin tunnettiin yleisesti nimellä Opin ja liittojen kirja, on eräs mormonismin pyhistä kirjoituksista. Kirjasta on useita versioita, joita eri mormoniyhteisöt ovat julkaisseet. Kirja sisältää Jumalan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon johtajilla antamia ilmoituksia,lähde? jotka koskevat kirkon rakennetta ja oppia, evankeliumin liittoja ja siunauksia sekä yksityishenkilöille annettuja kehotuksia, rohkaisun ja neuvon sekä varoituksen sanoja sekä tulevaisuutta.lähde?

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

Historia

Opin ja liittojen ensimmäisen versio julkaistiin vuonna 1835. Sitä ennen kirkossa oli käytetty vuonna 1833 julkaistua teosta nimeltä Käskyjen kirja (engl. Book of Commandments), joka sisälsi 65 kirkon alkuajan ilmoitusta, jotka profeetta Joseph Smith ja Oliver Cowdery kertoivat saaneensa jumalalta. Kiihtynyt väkijoukko kuitenkin tuhosi kirjapainon, jossa teosta painettiin, sekä painolaatat, ennen kuin montakaan versiota oli ehditty painaa. Käskyjen kirjasta säilyi kuitenkin koko joukko jo painettuja arkkeja, joista sidottiin myöhemmin muutama kappale Käskyjen kirjaa. Käskyjen kirjan alkuperäisversio on hyvin harvinainen, mutta teoksesta on otettu uusintapainoksia The Church of Christ (Temple Lot) -kirkossa, joka pitää Käskyjen kirjaa pyhänä kirjoituksena.lähde?

Syyskuun 24. päivänä 1835 Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon yleiskonferenssi asetti toimituskomitean toimittamaan Käskyjen kirjasta uuden, ajantasaistetun version. Komiteaan kutsuttiin kirkon profeetta ja ilmestyksensaaja Joseph Smith, Oliver Cowdery, Sidney Rigdon sekä Frederick G. Williams. Komitea aloitti Käskyjen kirjan ilmoitusten muokkaus- ja uudistustyön. Se päätti jakaa kirjan kahteen osaan, "oppiin" ja "liittoihin". "Oppi"-osio sisälsi kuusi Luentoa uskosta (engl. Lectures on Faith), jotka oli pidetty kirkon alkuaikojen "Profeettojen koulussa". Nämä käsittelivät tärkeitä opillisia kysymyksiä, kuten Jumalan olemusta ja uskon sekä tekojen suhdetta. "Liitot"-osioon otettiin 103 ilmoitusta, jotka käsittelivät kirkon rakennetta ja sen oppeja. Ilmoitukset numeroitiin. Koska numero 66 annettiin vahingossa kahteen kertaan, sisälsi lopullinen versio vain 102 lukua.

Komitea sai työnsä päätökseen 17. helmikuuta 1835. Se ilmaisi lopputuloksen edustavan kirkon uskoa ja periaatteita.lähde? Teos esiteltiin kirkon yleiskonferenssille 17. elokuuta 1835. Vaikka suurin osa edustajista ei tuntenut teoksen tekstiä, he todistivat, että julkaisua varten kootut ilmoitukset olivat todet, koska Pyhä Henki oli asian heille ilmoittanut. Konferenssi hyväksyi teokseen kootut ilmoitukset yksimielisesti Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon opiksi ja liitoiksi sekä määräsi teoksen julkaistavaksi. Teos julkaistiin vielä samana vuonna nimellä Doctrine and Covenants of the Church of the Latter Day Saints: Carefully Selected from the Revelations of God ("Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppi ja liitot: valittu huolellisesti Jumalan ilmoituksista").

Osa kirkon jäsenistä epäili yksittäisten ilmoitusten tarkan sanamuodon luotettavuutta. Joseph Smith haastoi epäilijöitä ottamaan vaikkapa kaikkein vähäisimmän Käskyjen kirjan ilmoituksen ja sitten valitsemaan keskuudestaan kaikkein viisaimman, jonka tulisi kirjoittaa tämän vertaisen (Oppi ja liitot 67:6-7).lähde? Epäilijät valitsivat William E. McLellinin, jota pidettiin kyvykkäänä miehenä, mutta hän ei kyennyt tuottamaan kilpailevaa ilmoitusta (History of the Church, 1:226).

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon versio

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko laskee Opin ja liitot yhdeksi pyhistä kirjoituksista yhdessä Raamatun, Mormonin kirjan ja Kallisarvoisen helmen kanssa. Nykyisin käytössä olevassa versiossa on 138 lukua ja kaksi virallista julistusta. Nämä jakautuvat seuraavasti:

  • Luvut 1-134 ja 137 ilmoituksia profeetta Joseph Smithille (1828-1844)
  • Luku 135 on kertomus Joseph Smithin ja hänen veljensä Hyrumin marttyyrikuolemasta Carthagessä, Illinoisissa, 27. kesäkuuta 1844
  • Luku 136 on ilmoitus profeetta Brigham Youngille Winter Quartersissa 14. tammikuuta 1847
  • Luku 138 on ilmoitus profeetta Joseph F. Smithille (1901-1918)
  • Virallinen julistus nro 1 on profeetta Wilford Woodruffin (1889-1898) 1890 antama ilmoitus moniavioisuuden lakkauttamisesta
  • Virallinen julistus nro 2 on profeetta Spencer W. Kimballin (1973-1985) 1978 antama ilmoitus pappeuden sallimisesta mustaihoisille

Vuoden 1844 versio lisäsi kahdeksan uutta ilmoitusta vuoden 1835 versioon. Nykyisessä versiossa nämä ovat numeroiltaan 103, 105, 112, 119, 124, 127, 128 ja 135. Vuoden 1876 versio lisäsi 26 ilmoitusta, joita ei ollut aikaisemmissa versioissa. Nykyään nämä ovat luvut 2, 13, 77, 85, 108-111, 113-118, 120-123. 125. 126. 129-132 ja 136. Lisäksi tämä versio järjesti luvut uudelleen summittaiseen aikajärjestykseen aikaisemman aiheenmukaisen järjestyksen sijasta ja jakoi ilmestykset jakeisiin.

Vuosien 1882 ja 1883 versiot sisälsivät kaksi profeetta John Taylorin saamaa ilmoitusta pappeuden järjestyksestä.lähde? Ne selkiinnyttivät pappeuden, varsinkin seitsenkymmenten, roolia, ja edellyttivät korkeiden pappeuden haltijoiden elävän moniavioisissa liitoissa, mikäli he halusivat säilyttää virkansa. Kirkon luovuttua moniavioisuuden harjoittamisesta vuonna 1890 nämä luvut poistettiin myöhemmistä painoksista.

Vuonna 1981 Oppiin ja liittoihin lisättiin luvut 137 ja 138. Edellinen oli profeetta Joseph Smithin 21. tammikuuta 1836 tuolloisen Kirtlandin temppelissä suoritetun endaumenttitoimituksen yhteydessä saama näky, jonka mukaan lapsena kuolleet pelastuvat kirkkauden korkeimpaan asteeseen, korotukseen. Jälkimmäinen luku on profeetta Joseph F. Smithin 3. lokakuuta 1918 saama näky Kristuksen käynnistä henkimaailmassa ja kuolleiden lunastuksesta. Nämä ovat viimeiset MAP-kirkon versioon lisätyt ilmoitukset.lähde?

Vuonna 1921 teoksesta poistettiin Luennot uskosta. Virallisesti selitettiin, etteivät ne koskaan olleet olleetkaan osa kanonista Oppi ja liitot -teosta eikä niiden teologia näin ollen sitonut kirkkoa.lähde?

Kristuksen yhteisön versio

Kristuksen yhteisö (engl. Community of Christ), joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Reorganisoitu Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, julkaisi ensimmäisen oman versionsa Opista ja liitoista vuonna 1864. Se perustui vuoden 1844 editioon. Vuonna 1878 yhteisön yleiskokous päätti, että kirkon profeetan Joseph Smith III:n saamat ilmoitukset olivat samanarvoisia Joseph Smithin saamien ilmoitusten kanssa ja että ne piti näin ollen liittää osaksi Oppia ja liittoja. Tämän jälkeen Kristuksen yhteisö on liittänyt johtajiensa saamat ilmoitukset osaksi Opin ja liittojen kirjaa, joka täten alati kasvaa.

Kristuksen yhteisön nykyään käyttämässä versiossa on 163 lukua, jotka jakautuvat seuraavasti:

  • Luvut 1-113 ilmoituksia profeetta Joseph Smithille (1828-1844)
  • Luvut 114-131 ilmoituksia profeetta Joseph Smith III:lle (1860-1914)
  • Luvut 132-138 ilmoituksia profeetta Frederick M. Smithille (1914-1946)
  • Luvut 139-144 ilmoituksia profeetta Israel A. Smithille (1946-1958)
  • Luvut 145-152 ilmoituksia profeetta W. Wallace Smithille (1958-1978)
  • Luvut 153-160 ilmoituksia profeetta Wallace B. Smithille (1978-1996)
  • Luvut 161-162 ilmoituksia profeetta W. Grant McMurraylle (1996-2004)
  • Luvut 163-165 ilmoituksia profeetta Stephen M. Veazeylle (2005-)

Kristuksen yhteisö poisti luennot uskosta jo vuonna 1897. Vuoden 1970 yleiskokous totesi vuosien 1835 ja 1844 versioiden välillä teokseen liitetyn useita ilmoituksia ilman kirkon yleiskonferenssin hyväksyntää. Se poisti kirjasta luvut 107, 109, 110, 113 ja 123 ja liitti ne kirjaan eräänlaiseksi historialliseksi liitteeksi. Vuoden 1990 yleiskokous poisti tämän kokonaan. Lisäksi Kristuksen yhteisön käyttämässä versiossa ei ole MAP-kirkon version lukua 132., joka säätää moniavioisuuden. Sen sijaan siinä on vuoden 1844 version ilmoitus, jossa moniavioisuus tuomitaan syntinä.

Presidentti Veazeyn aikana lisätyistä kahdesta ilmoituksesta ensimmäinen käsittelee pyhien kirjoitusten asemaa, toinen taas kastetta ja siihen liittyviä kysymyksiä kirkon jäsenyydestä. Ilmoitus 163 toteaa, että pyhät kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia ja siksi historiallisissa, luonnontieteellisissä ja vastaavissa kysymyksissä erehtyviä. Ilmoitus 164 toteaa, että myös muissa kirkkokunnissa toimitettu kaste on pätevä, joten muissa yhteisöissä kastetut voidaan ottaa Kristuksen yhteisön jäseniksi konfirmaatiossa. Ilmoitus toteaa myös, että kasteesta voidaan johtaa kirkon jäsenten tasavertaisuus. Heitä ei voida erotella tai asettaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Ilmoitus paransikin homoseksuaalien asemaa Kristuksen yhteisössä.

Muut yhteisöt

Strangiittien myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko käyttää vuoden 1846 versiota, joka on käytännössä identtinen vuoden 1844 version kanssa. The Church of Christ (Temple Lot) käyttää ainoana vuoden 1833 Käskyjen kirjaa.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.