Opolja

Opolja[1] (ven. Опо́лье, Opolje) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Se sijaitsee 12,5 kilometriä Jaamasta koilliseen.[2] Kunnassa on 2 800 ja kylässä 1 000 asukasta[3].

Opolja
Ополье, Opolje
Opoljan kirkko.
Opoljan kirkko.
lippu
lippu

Opolja

Koordinaatit: 59°26′19″N, 28°49′45″E
Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 226,7 km²
Väkiluku (2018) 2 800









Opoljan kunta Jaaman piirin kartalla.

Maantiede

Opoljan kunnan pinta-ala on 226,7 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu etelässä Jaaman piirin Pustoperän, lounaassa Jaaman, luoteessa Suuren-Lutskan, pohjoisessa Kattilan ja koillisessa Ahokylän kuntiin sekä idässä Leningradin alueen Volossovan piiriin[2].

Kunta sijaitsee Inkerin ylängöllä. Se on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa. Seudulla esiintyy karsti-ilmiöitä.[4] Vesistöistä huomattavin on Solkanjoki[5]. Kunnassa sijaitseva kalkkikiviesiintymä on Leningradin alueen suurin. Muita hyötykaivannaisia ovat savi, öljyliuske ja turve.[6]

Asutus

Opoljan kuntaan kuuluu 22 asutuskeskusta. Kyliä ovat Jamskovitsa, Kerstova, Kikkeritsa, Killi, Korkka (ven. Gorki), Kuurla (Gurlevo), Kuutta, Litesno (Litizno), Läylikkä, Mali tai Malli (Kommunar), Novasolkka, Novesi eli Uusikylä, Opolja, Prömpeli, Raakovitsa (Ragovitsy), Saappola, Sakkala (Sakkalo), Skulmanni, Tikanpesä ja Valja. Muita asutuksia ovat Hovinkylän taajama ja Tikanpesän rautatieasema.[6]

Kunnassa sijaitsee yhdeksän puutarhapalsta-aluetta[7]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 1 000–1 200 henkeä[8].

Historia

Opolja mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Se oli tuolloin samannimisen Jaaman läänissä sijainneen pogostan keskus. Alue on vanhaa inkerinsuomalaisten asuinseutua. Heidän lisäkseen siellä on asunut venäläisiä ja virolaisia sekä Kerstovan ja Kikkeritsan kylissä vatjalaisia. Luterilaiset kuuluivat Novasolkan seurakuntaan, jolla oli kirkko samannimisessä kylässä.

Liikenne, talous ja palvelut

Opoljan kautta kulkee Pietarista Viron rajalle johtava valtatie M-11 Narva, josta haarautuvat maantiet Hatsinaan ja Laukaansuun satamaan. Kylästä on linja-autoyhteydet Jaamaan ja Pietariin.[9]

Kunnan läpi kulkee Veimarin, Kattilan ja Laukaansuun välinen rautatie, jolla on Kerstovan asema. Radalla ei ole henkilöliikennettä.[5]

Paikallisia elinkeinoja ovat maatalous, palvelut ja teollisuus. Opoljan maatalousyritys tuottaa maitoa, lihaa ja perunaa. Hovinkylässä toimii Nordkalkin kalkkitehdas.[10]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, kerhotalo, kirjasto ja lääkintäasema. Eräitä julkisia palveluja on myös Hovinkylässä.[11]

Nähtävyydet

Opoljan nähtävyyksiä ovat Luigi Ruscan piirustusten mukaan rakennettu postiasema (1806–1807) ja Ivan Bulanovin suunnittelema, tyyliltään ”venäläis-bysanttilainen” Ristin ylentämisen kirkko (1874–1883).[12]

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 172. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Generalnyi plan, s. 12.
  3. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 2.6.2020.
  4. Generalnyi plan, s. 15–16.
  5. Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Opoljevskoje selskoje poselenije primenitelno k Aleksejevskoi promyšlennoi zone i k naseljonnym punktam: pos. Aleksejevka, der. Gorki, der. Zapolje, der. Novosjolki, der Kommunar: Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana opolye.ru. Viitattu 7.6.2020.
  6. Poselenija 1-go urovnja Kingiseppski munitsipalnyi raion. Viitattu 2.6.2020.
  7. Pojasnitelnaja zapiska o ottšotu po itogam sotsialno-ekonomitšeskogo razvitija munitsipalnogo obrazovanija Opoljevskoje selskoje poselenije opolye.ru. 2019. Viitattu 2.6.2020.
  8. Generalnyi plan, s. 34.
  9. Generalnyi plan, s. 12, 43-45.
  10. Generalnyi plan, s. 34–36.
  11. Generalnyi plan, s. 39–42.
  12. Generalnyi plan, s. 30–31.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.