Opetšenski Posad

Opetšenski Posad (ven. Опе́ченский Поса́д) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Novgorodin alueen Borovitšin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Mstajoen oikealla rannalla 20 kilometriä Borovitšista kaakkoon. Kylässä on 1 200 ja kunnassa 2 500 asukasta (vuonna 2012).[1]

Opetšenski Posad
Опе́ченский Поса́д

Mstajoen ylittävä köysisilta Opetšenski Posadissa.

Opetšenski Posad

Koordinaatit: 58°16′30″N, 34°6′53″E

Valtio Venäjä
Subjekti Novgorodin alue
Piiri Borovitši
Hallinto
  Asutustyyppi kunta
Pinta-ala
  Kokonaispinta-ala 701,7 km²
Väkiluku (2012) 2 500











Maantiede, luonto ja asutus

Opetšenski Posadin kunnan pinta-ala on 701,7 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Borovitšin piirin Železkovon sekä luoteessa Joglan ja Perjodkin kuntiin, koillisessa Novgorodin alueen Mošenskojen piiriin sekä kaakossa ja etelässä Tverin alueeseen. Pinta-alasta 75,1 % on metsää ja 22,1 % maatalousmaata.[1]

Seudulla virtaavat Msta ja sen sivujoet Uver, Žadinka ja Velgija. Uverin sivujokia ovat Degotnitsa ja Sježa. Suurin järvi on 2,9 neliökilometrin laajuinen Šabodro. Kunnan alueella sijaitsee Perelutšin rauhoitusalue sekä kuusi luonnonmuistomerkkiä. Maisemiltaan ainutlaatuiselle Mstajoen koskialueelle suunnitellaan luonnonpuistoa. Ympäristön kokonaistila on hyvä.[1]

Kuntaan kuuluu 45 kylää: Basutino, Bolonje, Bolšije Semeritsy, Bolšoi Glinenets, Bolšoi Tšernets, Dereva, Devkino, Dubjo, Gorbino, Holštšagino, Ivaševo, Izonino, Jurjevets, Kamenets, Kosarevo, Krjukšino, Laznitsa, Lesnoje Zadorje, Malyi Glinenets, Malyi Porog, Malyi Tšernets, Malyje Semeritsy, Marjinskoje, Naumovskoje, Novinka, Novoje Bryzgovo, Ovsjannikovo, Opetšenski Posad, Opetšenski Rjadok, Opotšno, Panjovo, Perelutši, Polonoje, Staroje Bryzgovo, Strelka, Torbasino, Usadba Žadiny, Uverskaja Plotina, Veliki Porog, Vladykino, Volosovo, Žadiny, Zabolotje, Zamostje ja Žihnovo. Keskuskylän jälkeen suurimmat asutukset ovat reilun 400 asukkaan Perelutši ja 300 asukkaan Opetšenski Rjadok. Seitsemän kylää on kokonaan vailla vakituista asutusta.[1]

Historia

Seudulla sijainnut Veliki Porogin pogosta on perustettu ilmeisesti jo 900-luvulla. Samannimisen kylän läheltä on kaivettu esiin vallihaudan ympäröimä muinainen linnoitus. Mstajoen molemmin puolin on löydetty 700–800-luvuilta peräisin olevia itäslaavien asuinpaikkoja. Joki oli osa Itämeren ja Kaspian yhdistänyttä Volgan kauppareittiä, josta haarautui tie Ustjužnaan. 1400–1600-luvuilla alue kärsi sodista, hävitysretkistä ja kulkutaudeista, mutta Veliki Porog säilytti asemansa huomattavana asutuskeskuksena.[1]

1700-luvulla rakennettiin Mstajoen ja Volgan yhdistänyt Vyšni Volotšokin kanavajärjestelmä. Historiallista Opetšenski Rjadokin kauppapaikkaa vastapäätä perustettiin laivalaituri, jonka ympärille syntynyt kylä sai vuonna 1820 kauppalan (posad) statuksen. Parhaimmillaan siellä asui kaksisataa Mstajoen koskien ohi laivoja ohjannutta luotsia.[1] Vuonna 1861 Opetšenski Posadissa oli 1 300 ja Rjadokissa 600 asukasta, jotka jokiliikenteen ohella harjoittivat laivanrakennusta sekä viljan ja puutavaran kauppaa. Kylässä oli kolme kirkkoa, seurakuntakoulu, 12 kauppaliikettä ja kaksi krouvia.[2]

Mstajoen liikenne väheni voimakkasti Pietarin ja Moskovan välisen rautatien valmistuttua vuonna 1851. Vuosisadan lopulla Opetšenski Posad menetti lopullisesti merkityksensä liikennepaikkana. Se oli Novgorodin läänin Borovitšin kihlakunnan volostin[1] sekä vuosina 1927–1931 ja 1939–1944 Leningradin alueeseen kuuluneen piirin keskus. Vuonna 1944 piiri liitettiin vastaperustettuun Novgorodin alueeseen.[3] Seudulla harjoitettiin pellavan, rukiin ja kauran viljelyä sekä karjanhoitoa ja piirikeskuksessa toimi pienteollisuutta[4]. Vuoden 1959 väestönlaskennan mukaan Opotšenski Posadissa oli 1 400 ja piirissä 15 800 asukasta[1].

Piiri lakkautettiin vuonna 1960 ja sen alue liitettiin Borovitšin ja Mošenskojen piireihin. Sen jälkeen Opetšenski Posad oli Borovitšin piiriin kuuluneen kyläneuvostoalueen keskus.[5] Nykyinen kunta on perustettu vuonna 2004. Vuonna 2010 siihen liitettiin Perelutšin kunta.[1]

Liikenne, talous ja palvelut

Mstajoen molemmin puolin kulkee päällystetty maantie Borovitšiin. Tärkeimmistä kylistä on linja-autoyhteydet piirikeskukseen. Kunnassa on kaksi bensiiniasemaa.[1]

Seudun pääelinkeinot ovat maatalous ja puunjalostus. Kunnan alueella toimii kolme maatalousyritystä, kaksi puunjalostuslaitosta, metallialan yritys ja leipomo. Suurin osa väestöstä elättää itsensä pienillä yksityisviljelmillä sekä marjojen ja sienten keruulla.[1]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkärin vastaanotto, apteekki, yleinen sauna, posti ja pankki. Žadinyn kartanossa toimii piirin lastenkoti kouluineen. Vähittäiskaupasta vastaa Borovitšin piirin kulutusosuuskunta, paikallinen Posadski hleb sekä muutama yksityisyrittäjä. Ravintolapalvelut käsittävät yhden kesäkahvilan.[1]

Kyläkuva ja nähtävyydet

Opetšenski Posad koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista sekä yksi–kolmekerroksista kunnallisista asuintaloista. Kylällä on Mstajoen suuntaa noudattava säännöllinen asemakaava. Hallintorakennukset ja palvelut sijaitsevat kylän keskiosassa. Vesijohto- ja viemäriverkko sekä keskuslämmitys kattavat etupäässä julkiset rakennukset ja kunnalliset asuintalot. Omakotitalot saavat vetensä vesiposteista ja lämpenevät puilla. Kylässä on maakaasuverkko.[1]

Seudulla on useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1700–1800-luvuilta peräisin olevat Opetšenski Posadin, Veliki Porogin ja Bolonjen kirkot, Izoninon ja Perelutšin tsasounat, Žadinyn kartanoalue, Opetšenski Posadin kivetty rantakatu ja Mstajoen ylittävä kivisilta sekä vanhat asuintalot ja talousrakennukset. Opotšenski Posadin keskustassa on eksoottisista puu- ja pensaslajeista koostuva puistoalue ja rantakadulla Katariina II:n vierailusta kertova muistomerkki. Paikallisista merkkihenkilöistä kertovat narodnikkikirjailija Pavel Zasodimskin ja kirjailija Vjatšeslav Šiškovin asumiin taloihin kiinnitetyt muistolaatat.[1]

Lähteet

  1. Generalnyi plan Opotšenskogo selskogo poselenija Borovitšskogo raiona Novgorodskoi oblasti: Obosnovanije projekta generalnogo plana 2012. Veliki Novgorod: Grad-Info. Viitattu 28.8.2012. (venäjäksi)
  2. Semjonov, P.: Geografitšesko-statistitšeski slovar Rossijskoi imperii, tom III, s. 657. Sankt-Peterburg: Imperatorskoje russkoje geografitšeskoje obštšestvo, 1867.
  3. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 214–216. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2012). (venäjäksi)
  4. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 31, s. 66. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1955.
  5. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 162, 217. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2012). (venäjäksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.