Operaatio Vigorous

Operaatio Vigorous
	Osa toisen maailmansodan Välimeren sotatoimialuetta
	Trento
Päivämäärä:	12.–16. kesäkuuta 1942
Paikka:	Välimeri, Aleksandria–Malta
Lopputulos:	Akselivaltojen voitto
Osapuolet
Akselivallat:; Italia; Saksa	Liittoutuneet:; Yhdistynyt kuningaskunta; Australia
Komentajat
Giuseppe Fioravanzo	Philip Vian
Vahvuudet
2 taistelulaivaa; 2 raskasta risteilijää; 2 kevyttä risteilijää; 12 hävittäjää; 6 E-venettä; 2 sukellusvenettä; syöksypommittajia; pommikoneita; torpedokoneita	8 kevyttä risteilijää; 26 hävittäjää; 9 sukellusvenettä; 2 miinanraivaajaa; 4 korvettia; 2 pelastusalusta; 4 moottoritorpedovenettä; 11 kauppalaivaa; 1 tukilaiva; torpedopommittajia; pommikoneita
Tappiot
1 raskas risteilijä upposi; 1 taistelulaiva vaurioitui	Upotettu:; 1 risteilijä; 3 hävittäjää; 2 kauppalaivaa; 1 moottoritorpedovene; Vaurioitui:; 3 risteilijää; 2 kauppalaiva

Operaatio Vigorous oli peitenimi toisessa maailmansodassa Haifasta ja Port Saidista Maltalle 12.–16. kesäkuuta 1942 matkanneille saattueille. Saman aikaisesti oli käynnissä operaatio Harpoon, joka oli saattue Gibraltarilta Maltalle. Näitä operaatioita kutsuttiin yhteisnimellä operaatio Julius. Operaatio jouduttiin keskeyttämään akselivaltojen onnistuneen torjunnan vuoksi.

Tausta

Malta tarvitsi huoltoa vähintään joka toinen kuukausi selvitäkseen. Akselivalloille oli tärkeää estää saattueiden perille pääsy, koska Maltalle sijoitetut joukot kykenivät tehokkaasti häiritsemään huoltosaattueiden kulkemista Italiasta Libyaan.

Saattueet

Välimeren laivastoa oli täydennetty muun muassa Intian valtamereltä siirretyillä aluksilla, jotta operaatio voitaisiin toteuttaa. Alukset oli koottu Kilindinistä Keniasta Haifaan suojaamaan saattuetta, jonka suojaksi oli määrätty Australian laivaston N-luokan hävittäjistä muodostettu 7. hävittäjälaivue.

Operaatioon liitetyt yksitoista kauppalaivaa siirtyivät 12. kesäkuuta Haifasta Port Saidiin, ja ne kohtasivat seuraavana päivänä Tobrukin edustalla kontra-amiraali Philip Vianin johtaman Force A:n, jonka muodostivat seitsemän kevyttä risteilijää ja 17 hävittäjää. Täten suojan vahvuus nousi kaikkiaan kahdeksaan risteilijään ja 26 hävittäjään, joiden tukena oli vielä korvetteja ja miinanraivaajia sekä vanha ainoastaan ilmatorjunta-asein varustettu vanhentunut taistelulaiva HMS Centurion. Merellä oli lisäksi yhdeksän sukellusvenettä valvomassa Tarantoon sijoitettuja Italian laivaston aluksia.

Ilmahyökkäys

Lähes välittömästi Aleksandriasta lähdettyään saattue joutui Kreetan ja Pohjois-Afrikan välillä jatkuvien ilmahyökkäysten kohteeksi. Aluksi ilmahyökkäykset kohdistuivat risteilijöihin sekä rahtialuksiin, mutta myöhemmin saattueen suojana olevista hävittäjistä tuli hyökkäysten pääasiallinen kohde. Yksi rahtialuksista vaurioitui 12. kesäkuuta, jolloin se joutui kääntymään Tobrukiin ja toinen alus jouduttiin lähettämään Tobrukiin konevian vuoksi. Nämä alukset tuhoutuivat ilmahyökkäyksissä.

Italian laivasto

Lähteet

Bauer, Eddy: Toinen Maailmansota osa 2. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1974. ISBN 951-0-05842-4.
Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet

Maltan saattueet (1940–1943)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.