Operaatio Uranus

Operaatio Uranus oli Neuvostoliiton 19. marraskuuta 1942 aloittama hyökkäys, jonka tavoitteena oli Saksan 6. armeijan saartaminen Stalingradiin sekä Saksan ja sen satelliittivaltojen ajaminen pois Kaukasukselta.[1]

Operaatio Uranus
Osa Stalingradin taistelua ja toisen maailmansodan itärintamaa
Neuvostojoukkojen hyökkäykset Stalingradiin 19. - 30. marraskuuta.
Neuvostojoukkojen hyökkäykset Stalingradiin 19. - 30. marraskuuta.
Päivämäärä:

19.–23. marraskuuta 1942

Paikka:

Stalingradin ympäristö, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Vaikutukset:

Saksan 6. armeija piiritettiin Stalingradiin

Osapuolet

 Saksa
 Italia
Unkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu. Unkari
Romanian kuningaskunnan lippu Romanian kuningaskunta

 Neuvostoliitto

Komentajat

Saksa Adolf Hitler
Saksa Friedrich Paulus
Saksa Hermann Hoth

Neuvostoliitto Josif Stalin
Neuvostoliitto Georgi Žukov
Neuvostoliitto Aleksandr Vasilevski

Vahvuudet

Saksa:
yli 250 000 sotilasta
732 lentokonetta

Italia:
220 000 sotilasta

Unkari:
200 000 sotilasta

Romania:
143 296 sotilasta
134 panssarivaunua
827 tykkiä

1 143 500 sotilasta
894 panssarivaunua
13 451 tykkiä
1 500 lentokonetta

Hyökkäyksen alku

Akselivaltojen ja puna-armeijan joukkojen sijainti itärintamalla 18. marraskuuta 1942.
Itärintama marraskuu 1942 − maaliskuu 1943.

Stalingradin pohjoispuolella hyökkäsivät Neuvostoliiton 24. armeija ja 66. armeija tehtävänään sitoa vastassa olevat saksalaisyhtymät, jotta ne eivät voisi vetäytyä Donin yli.[2] Kaupungin luoteispuolella hyökkäsivät Neuvostoliiton 5. panssariarmeija ja Neuvostoliiton 21. armeija Romanian 3. armeijaa vastaan romahduttaen sen rintaman 19. päivän iltaan mennessä ja suuntasivat sen jälkeen kohti Kalatšia.[3]

Seuraavana päivänä Neuvostoliiton 57. ja 51. armeijat jyräsivät Romanian 4. armeijan Stalingradin eteläpuolella.[1]

Saksan 6. armeijan komentaja, kenraali Friedrich Paulus ymmärsi heti tilanteen vakavuuden ja pyysi Adolf Hitleriltä toimintavapautta, jotta saksalaisjoukot pystyisivät välttämään saarretuksi tulemisen.

Motin muodostuminen

Pohjoisesta ja idästä tulevat puna-armeijan joukot kohtasivat Kalatšissa 23. marraskuuta, jolloin saksalaiset jäivät mottiin.[4] Hitler käski 6. armeijaa asettumaan siilipuolustukseen Stalingradiin. Luftwaffen komentaja Hermann Göring vakuutti, että Stalingradissa olevaa noin 225 000 sotilaan vahvuista armeijaa voitaisiin huoltaa pelkästään ilmasta käsin.[5]

Hitlerin ratkaisuun on arveltu vaikuttaneen edellisen talven kokemukset, jolloin Moskovan rintamalla saksalaiset olivat onnistuneesti huoltaneet ilmasta useita mottejaan ja myöhemmin onnistuneet vapauttamaan saarretut joukkonsa. Eräät historioitsijat ovat myös huomauttaneet, että ilman Hitlerin siilipuolustuskäskyä joulukuussa 1941 Neuvostoliiton vastahyökkäys olisi saattanut romahduttaa koko Keskustan armeijaryhmän ja näin aiheuttaa paljon vakavamman tilanteen Saksalle).lähde?

Vapautusyritykset

Saksalaisia sotilaita etenemässä Neuvostoliitossa vuonna 1942.

Armeijaryhmä Donin komentajaksi nimitettiin 27. marraskuuta Erich von Manstein. Se koostui neljästä panssaridivisioonasta, kuudesta jalkaväkidivisioonasta, yhdestä Luftwaffen divisioonasta ja romanialaisjoukkojen rippeistä. Armeijaryhmän tehtävänä oli vastahyökkäyksellä vapauttaa saarroksista Pauluksen 6. armeija. Vaikka nämä joukot eivät olleet vielä kunnolla asemissa, von Manstein aloitti hyökkäyksen heti yllättääkseen edessään olevat neuvostojoukot. Hän myös halusi hyökätä rintaman lounaispuolelta pikemmin kuin edetä suoraa tietä Stalingradiin, sillä hän arveli näin pystyvänsä iskemään heikompien venäläisosastojen kimppuun.

Operaatio Talvimyrskyksi nimetty hyökkäys käynnistyi 12. joulukuuta ja onnistui yllättämään puna-armeijan joukot. Kenraali Hermann Hothin panssarit pääsivät noin 50 kilometrin päähän Stalingradista.[6] Hoth vetosi Paulukseen, jotta tämä vetäytyisi Stalingradista ja hyökkäisi kaikilla voimillaan länteen päästäkseen pois saarroksista. Paulus ei kuitenkaan halunnut rikkoa Hitleriltä saamaansa käskyä pitää Stalingrad hallussaan, joten 6. armeija ei päässyt pois motista. On kuitenkin kyseenalaista, olisiko Paulus edes voinut järjestää koordinoitua hyökkäystä länteen päin, sillä 6. armeija oli jatkuvassa taistelukosketuksessa.

Lopputulos

Sotamarsalkaksi ylennetyn Pauluksen 6. armeija antautui 31. tammikuuta 1943.[7] Mottiin jääneistä noin 225 000 miehestä vankeuteen joutui 91 000 miestä, joitakin haavoittuneita oli evakuoitu lentoteitse, mutta useimmat olivat kaatuneet. Vangiksi jääneistä palasi aikanaan Saksaan noin 6 000 miestä.[8]

Lähteet

  • Clark, Alan: Barbarossa. New York: Quill, 1985. ISBN 0-688-04268-6. (englanniksi)
  • Rokossovski, Konstantin: Sotilaan velvollisuus. Moskova: Progress, 1982.
  • Carell, Paul: Marssi Venäjälle. Gummerus, 1964.
  • Gerlach, Heinrich: Petetty armeija. WSOY, 1965.
  • Crawford, Stewe: Saksan itärintama 1941–45: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6816-8.
  • Beevor, Antony: Stalingrad. Werner Söderström, 2012. ISBN 978-951-0-39095-6.

Viitteet

  1. Crawford 2006, 106
  2. Rokossovski s. 166
  3. Carell s. 575
  4. Carell s. 580
  5. Carell s. 583–586
  6. Carell s. 597
  7. Crawford 2006, 113
  8. Carell s. 615

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.