Operaatio Tungsten

Operaatio Tungsten oli toisen maailmansodan sotilasoperaatio maaliskuussa 1944 saksalaisen taistelulaiva Tirpitzin tuhoamiseksi Norjassa. Tirpitzin korjaukset olivat valmistumassa 1944 ja Amiraliteetti päätti toteuttaa iskun taistelulaivan Venäjän saattueille aiheuttaman uhan poistamiseksi.

Osastojen kokoaminen

Hyökkäysosastoon jaettiin kahteen osaan. Ensimmäinen osastoon koottiin taistelulaivat HMS Duke of York ja HMS Anson, lentotukialus HMS Victorious, risteilijä HMS Belfast. Osaston suojana oli kaksi hävittäjäryhmää, joista ensimmäisessä olivat HMS Onslaught, HMS Javelin, ORP Piorun, HMCS Sioux, HMCS Algonquin ja toisessa (liittyi mukaan Fär-saarilta) HMS Milne, HMS Meteor, HMS Matchless, HMS Marne, HMS Ursa ja HMS Undaunted. HMS Victoriousilla oli kannellaan 827 ja 829 laivueet (NAS) (Fairey Barracuda) sekä 1834 ja 1836 NAS (F4U Corsair)

Toiseen osastoon liitettiin lentotukialus HMS Furious, saattuetukialukset HMS Emperor, HMS Pursuer, HMS Searcher ja HMS Fencer, kevyet risteilijät HMS Bellona, HMS Royalist, HMS Sheffield, HMS Jamaica. Tämän osaston suojana olivat hävittäjät HMS Virago, HMS Verulam, HMS Vigilant, HMS Swift ja HMS Wakeful. Osastoon oli liitetty kaksi säiliöalusta Blue Ranger ja Brown Ranger. Lentokoneita oli tällä ryhmällä seuraavasti:

  • HMS Furious 830 ja 831 NAS (Fairey Barracuda), 801 ja 880 NAS (Supermarine Seafire), 1840 NAS (Hellcat)
  • HMS Searcher 882 ja 898 NAS (20 F4F Wildcat)
  • HMS Pursuer 881 ja 896 NAS (20 F4F Wildcat)
  • HMS Emperor 800 ja 804 NAS (10 F6F Hellcat)
  • HMS Fencer (F4F Wildcat)

Tukialuksista kumpikin kuljetti 21 Fairey Barracudaa ja kumpaakin Barracuda osastoa oli suojaamassa 40 hävittäjää.[1]

Hyökkäys

Tukialuksilta nousi ilmaan 3. maaliskuuta kello 04.15 alkaen hyökkäysosasto. Ensimmäinen pommein varustettu Barracuda osasto sai suojakseen 20 F6F Hellcat ja 20 F4F Wildcat hävittäjää. Noin tuntia myöhemmin toinen Barracuda osasto nousi ilmaan. Osastoa suojasi 21 F4U Corsair ja 20 F4F Wildcat hävittäjää. Jälkimmäisestä osastosta yksi kone ei startannut ja toinen putosi mereen heti nousun jälkeen.[1]

Lentokoneilla oli 120 kilometriä kohteeseen. Ensimmäiset hyökkääjät yllättivät kello 05.29 saksalaiset. Alueella ei ollut torjuntahävittäjiä eikä ilmatorjuntaa. Hyökkäyksissä Tirpitziin osui 14 pommia ja yksi viereen osunut aiheutti vaurioita. Yksikään pommeista ei kuitenkaan läpäissyt kantta. Pommit kuitenkin tuhosivat pahoin kannen rakenteita ja tappoivat 122 miehistönjäsentä ja haavoittivat yli 300.[1]

Seuraukset

Tirpitzin saamien vaurioiden korjaaminen vei kolme kuukautta. Hyökkääjistä putosi kaksi pommikoneista ja yksi hävittäjä lähdössä pudonneen lisäksi.[1]

Lähteet
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Poolman Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X.
  • Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968.
  • Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7.
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet
  1. Polmar s. 345-346
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.