Operaatio Sonnenblume

Jo 4. lokakuuta 1940 Adolf Hitlerin ja Benito Mussolinin keskustelivat Saksan joukkojen lähettämisestä Italian rinnalle Pohjois-Afrikkaan. 3. panssaridivisioona sai 11. lokakuuta määräyksen valmistautua siirtymään Libyaan, jolloin aloitettiin henkilöstön lääkärintarkastukset tropiikkiin siirtämiseksi. Tällöin valmistelut keskeytettiin.[1]

Pelko Libyan menettämisestä ja halu auttaa hädässä olevaa liittolaista johti operaation toteuttamiseen. Määräyksen operaation toteuttamiseksi antoi 6. helmikuuta 1941 Saksan asevoimien yliesikunta (saks. Oberkommando der Wehrmacht) Hitlerin yleisohjeen 22 perusteella maavoimien esikunnalle (saks. Oberkommando des Heeres) ja ilmavoimien esikunnalle (saks. Oberkommando der Luftwaffe). Operaation tarkoituksena oli Pohjois-Afrikan rintaman vakauttaminen. Ensimmäinen Saksan Afrikan joukkojen henkilöstöä ja kalustoa kuljettanut saattue, johon kuuluivat saksalaiset rahtialukset Ankara (4 768 t), Arcturus (2 596 t) ja Alicante (2 140 t) sekä niitä suojanneet Italian laivaston hävittäjä Turbine ja torpedoveneet Orsa, Cantore ja Missori, lähti 8. helmikuuta Napolista Tripoliin. Saattue viipyi kaksi vuorokautta Palermossa Gibraltarille sijoitetun Britannian kuninkaallisen laivaston Force H:n ollessa merellä. Paluumatkalla saattue joutui 14. helmikuuta Maltalta lähteneen torpedokoneen hyökkäyksen kohteeksi.[2]

Vasta muodostettu Saksan 5. kevyen divisioona lähetettiin Italiaan ja edelleen Pohjois-Afrikkaan. Divisioonan ensimmäiset joukkoyksiköt, 3. tiedustelupataljoona ja 39. panssarintorjuntapataljoona, saapuivat 14. helmikuuta Tripoliin, mistä ne jatkoivat heti Sirteen. Sen panssarirykmentti 5 kuormattiin 28. helmikuuta Wünsdorfissa juniin, jotka kuljettivat sen Napoliin kuormattavaksi laivoihin. Italian laivaston suojaamaan saattueeseen kuuluivat rahtialukset Wachtfels, Reichenfels, Arcturus, Alicante ja Leverkusen[3], joka syttyi kuormattaessa tuleen. Onnettomuudessa tuhoutui kymmenen PzKw III ja kolme PzKw IV -panssarivaunua. Loput rykmentistä eli 25 PzKw I Ausf A,45 PzKw II, 61 PzKw III (suurin osa Ausf F mallia, varustettu 5 cm:n KwK 38 L/42 -kanuunoilla ja ainoastaan muutama Ausf H -mallia), 17 PzKw IV, kolme pientä esikuntavaunua ja neljä suurta esikuntavaunua nousivat maihin Tripolissa 10. maaliskuuta. Joukkojen oltua Tripolin läpi kulkeneessa paraatissa 12. maaliskuuta, ne siirrettiin rantatietä rintamalle.[4]

Saksan 15. panssaridivisioona lähetettiin toisena panssariyksikkönä Libyaan liitettäväksi Saksan Afrikan armeijakuntaa. Sen panssarirykmentti 8 kuljetettiin Tripoliin kolmessa saattueessa. I pataljoonan esikunta ja esikuntakomppania sekä 1. komppania saapuivat 24. huhtikuuta, rykmentin esikunta sekä 2., 3. ja 5. komppania saapuivat 2. toukokuuta. Kolmas erä, jonka muodostivat II pataljoonan loppuosa sekä 6. ja 7. komppania, saapui Tripoliin 6. toukokuuta. Rykmentillä oli 45 PzKw II, 71 PzKw III (pääosa Ausf H -mallia), 20 PzKw IV, neljä pientä esikuntavaunua ja kuusi suurta esikuntavaunua.[5]

• Jentz, Thomas L.: Panzer Truppen 1 - The Complete Guide to the Creation & Combat Employment of Germany's Tank Force 1933-1942 Formations-Organizations-Tactics-Combat Reports-Unit Strengths-Statistics. Schiffer Military History, 1996. ISBN 0-88740-915-6. (englanniksi)
• Hartmann, Bernd: Panzer in the Sand The History of Panzer-Regiment 5 Volume One 1935-41. Pen & Sword Books, 2010. ISBN 978-1-84884-505-3. (englanniksi)
• Rohwer, Jürgen: Chronology of the War at Sea 1939-1945 The Naval History of World War Two. Lontoo, UK: Chatham Publishing, 2005. ISBN 1-86176-257-7. (englanniksi)