Anzion maihinnousu

Kenraali Mark W. Clarkin saatua Monte Cassinoon kohdistuneilla hyökkäyksillään siirrettyä saksalaisten reservit pois Roomasta teki kenraali John P. Lucasin komentama Yhdysvaltain VI armeijakunta maihinnousun Anzion ja Nettunon väliselle alueelle, mistä joukot etenivät Gustav-linjaa puolustaneiden saksalaisjoukkojen selustaan. Joukkojen tehtävänä oli katkaista yhteydet Rooman kaakkoispuolella Colli Lazialissa ja uhata Saksan XIV armeijakunnan selustaa.[1]

Maihinnousuoperaatio Shingle alkoi 22. tammikuuta 1944 Yhdysvaltain VI armeijakunnan noustessa maihin. Anzioon, noin sata kilometriä Roomasta etelään, perustettiin sillanpääasema. Maihinnousun tukena olleet neljä kevyttä risteilijää sekä 24 hävittäjää vaiensivat rannikkopatterit, ja rantaa puolustaneet kaksi saksalaispataljoonaa lyötiin pois ranta-alueelta. Päivän loputtua oli Yhdysvaltain laivaston kontra-amiraali Frank Lowryn ja kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali Thomas Troubridgen komentamasta laivasto-osastosta toimitettu maihin kaikkiaan 36 034 sotilasta, 3 069 ajoneuvoa ja 90 prosenttia armeijakunnan kalustosta. Armeijakunnan joukkoihin kuuluivat Britannian 1. jalkaväkidivisioona, Yhdysvaltain 3. jalkaväkidivisioona, rykmentti ja pataljoona maahanlaskujoukkoja, kolme pataljoonaa rangereita sekä kommandoprikaati. Tappioina liittoutuneet kärsivät 13 kaatunutta, 44 kadonnutta ja lähes sata haavoittunutta.[2]

Huolimatta alkuvaiheen vastarinnan heikkoudesta liittoutuneiden varovainen armeijakunnan komentaja John P. Lucas katsoi tarpeelliseksi odottaa sillanpääaseman vahvistumista. Tämä tarjosi saksalaisille mahdollisuuden siirtää omia joukkoja alueelle, ja taistelusta tuli pitkä ja verinen. Liittoutuneet pystyivät murtamaan saksalaisten puolustuksen alueella vasta viiden kuukauden taistelujen jälkeen toukokuussa 1944.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anzion maihinnousu Wikimedia Commonsissa