Operaatio Lähde

Operaatio Lähde (engl. Operation Source) oli Britannian laivaston hyökkäyssarja Norjan Alattionvuonon sivu-uomiin Kåvuonoon ja Langevuonoon sijoitettujen Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitzin, taisteluristeilijä Scharnhorstin ja raskaan risteilijä Lützowin lamauttamiseksi X-luokan pienoissukellusveneiden avulla. Operaatio Lähde toteutettiin syyskuussa 1943. Operaation tuloksena Tirpitziä vahingoitettiin niin paljon, ettei se enää aktiivisesti osallistunut sotatoimiin.

X-luokan alukset

X-alukset olivat 15,6 metriä (51,3 jalkaa) pitkiä ja 1,77 m (5,8 jalkaa) leveitä. Niiden maksimikorkeus oli 1,8 metriä (5,9 jalkaa). Alusten pääkoneena oli 42-hevosvoimainen, Lontoon kaksikerrosbusseissa käytetty Gardner-dieselmoottori. Sukelluksissa ajoon käytettiin 30 hevosvoiman Keith Gardner Electric Motor -sähkömoottoria. Alusten maksiminopeus pinta-ajossa oli 6,5 solmua ja sukelluksissa 5,5 solmua. X-aluksen toimintasäde oli 1 860 merimailia.[1]

Operaatio Lähteen jälkeen rakennettu, edelleen kehitelty X-alus HMS X-24 esillä Kuninkaallisen laivaston sukellusvenemuseossa Gosportissa.

Hyökkäystä varten aluksissa oli nelihenkinen miehistö: päällikkö, sukeltaja, kone- ja ruorimies sekä muun muassa aluksen syvyytyksestä ja tasapainosta huolehtiva ensimmäinen luutnantti. Kuljetusmiehistöön ei kuulunut sukeltajaa.[2]

Prototyypit valmistettiin yksityisellä Varley Marine Ltd:n telakalla, yrityksen omistajan Cromwell Varleyn, entisen merivoimien komentajakapteenin, johdolla. Ensimmäinen X-alus, prototyyppi X-3 laskettiin vesille 19. maaliskuuta 1942 ja se saatiin viimeistellyksi toukokuussa.[3]Operaatio Lähteeseen tarkoitetut kuusi tuotantosarjan alusta (tunnuksiltaan X-5:stä X-10:een) rakennettiin Vickers-Armstrongin telakalla syyskuun 1942 ja tammikuun 1943 välisenä aikana.[1] Kunkin X-aluksen aseistuksena oli kaksi rungon ulkopuolisiin ripustimiin kiinnitettyä ja sisäpuolelta mekaanisesti irrotettavaa n. 2 tonnin ”kylkipanosta”, joissa oli aikasytytin ja räjähteenä amatoli.[4]

Valmistelut ja koulutus

Miehistöt valittiin vapaaehtoisista, ja heille annettiin tehtävän mukainen erikoiskoulutus muun muassa HMNB Portsmouthissa ja Skotlannin Port Bannatynessä. Samalla testattiin muun muassa hinausjärjestely ja siinä tarvittavat välineet. Sukeltajat koulutettiin muun muassa leikkaamaan aluksille läpimenotiet sukellusveneverkkoihin vedenpaineella toimivilla leikkauslaitteilla. Koulutus käsitti myös erityistä totuttelua oleskeluun pienoissukellusveneen ahtaissa tiloissa.

X-aluksen konehuoneen ahtautta.

Kuljetusmatka ja hyökkäys

X-alukset lähtivät täysikokoisten sukellusveneiden hinaamina Loch Cairbawnista Skotlannista 11. syyskuuta 1943.[5]

X-alus	Hinaajasukellusvene	Kuljetusmiehistö	Hyökkäysmiehistö	Kohdealus	Tulos
X-5	Thrasher	J. H. Terry-Loyd B.W. Element N. Garrity	H. Henty-Creer T.J. Nelson D.J. Malcolm R.J. Mortiboys	Tirpitz	panokset kohteeseen, X-5 tuhoutui Tirpitzin tykkituleen Kåvuonossa klo 8.43; miehistö kuoli
X-6	Truculent	A. Wilson J.J. McGregor W. Oxley	D. Cameron J.T.Lorimer R.H.Kendall E.Goddard	Tirpitz	panokset kohteeseen, X-6 upotettiin, miehistö antautui[6]
X-7	Stubborn	P.H.Philip J.Magennis F.Luck	P.C.G.Place L.B.C.Whittam R.Aitken W.M.Whitley	Tirpitz	panokset kohteeseen, Place ja Aitken antautuivat, Whittam ja Whitley kuolivat X-7 upposi[7]
X-8	Sea Nymph	J.Smart W.H.Pomeroy J.G.Robinson	B.M.McFarlane W.Y.Marsden R.Hindmarsh J.B.Murray	Lützow	X-8 upotettiin menomatkalla ilman miestappioita 18. syyskuuta[8]
X-9	Syrtis	E.A.Kearon A.H.Harte G.H.Hollis	T.L.Martin J.Brooks V.Coles M.Shean	Scharnhorst	X-9 upposi kuljetusmiehistöineen menomatkalla 16. syyskuuta[9]
X-10	Sceptre	E.V.Page J.Fisleigh A.Brookes	K.R.Hudspeth B.Enzer G.G.Harding L.Tilley	Scharnhorst	X-10 kohtasi teknisiä ongelmia ja keskeytti hyökkäyksensä

[10]

Tietoja kohteena olevien alusten sijainnista ja toiminnasta hankittiin asiamiestiedustelulla (mm. Torstein Raaby) sekä ilmakuvauksilla. Kohteiden sijainti 15. syyskuuta ratkaisi, että valittiin suunnitelma, jossa X-5, X-6 ja X-7 hyökkäisivät Tirpitziä, X-8 ja X-9 Scharnhorstia sekä X-10 Lützowia vastaan. [11]

Tulokset

Hyökkäykset Scharnhorstia ja Lützowia vastaan eivät eri syistä onnistuneet. Tirpitzin alla panokset laukesivat kello 8.12 kahtena räjähdyksenä. Alukseen tuli vuotoja, se menetti suurimman osan käyttövoimaansa ja sai vakavia vaurioita muun muassa runkoonsa, potkuriinsa ja eri järjestelmiin.[12]

Tirpitz Alta-vuonossa.

Lähteet

Gallagher, Thomas: Tirpitzin tuho. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-0347-0.
The Submarine Heritage Centre, Cumbria, UK: Määritä osoite! Viitattu 3.11.2008. (englanniksi)

Viitteet

X Craft. Submarine Heritage Centre. (Arkistoitu – Internet Archive)
Gallagher 1980, 68-69, 73-75.
Gallagher 1980, 28-29, 44.
Gallagher 1980, 62, 75.
Gallagher 1980, 87-88
Gallagher 1980, 162-167
Gallagher 1980, 172-173,181-195
Gallagher 1980, 104
Gallagher 1980, 99
Gallagher 1980, 73-75
Gallagher 1980, 87-88.
Gallagher 1980, 175, 206-207.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[mm1-1] X Craft. Submarine Heritage Centre. (Arkistoitu – Internet Archive)

[2] Gallagher 1980, 68-69, 73-75.

[3] Gallagher 1980, 28-29, 44.

[4] Gallagher 1980, 62, 75.

[5] Gallagher 1980, 87-88

[6] Gallagher 1980, 162-167

[7] Gallagher 1980, 172-173,181-195

[8] Gallagher 1980, 104

[9] Gallagher 1980, 99

[10] Gallagher 1980, 73-75

[11] Gallagher 1980, 87-88.

[12] Gallagher 1980, 175, 206-207.