Operaatio Battleaxe

Operaatio Battleaxe oli brittiläisen 8. armeijan operaatio toisessa maailmansodassa 15.-17. kesäkuuta 1941, minkä tavoitteena oli Kyrenaikan itäosien valtaaminen akselivaltain joukoilta. Eräänä merkittävänä tavoitteena oli samalla vapauttaa Tobrukissa piiritettyinä olevat joukot.

Operaatio Battleaxe
Osa läntisen aavikon taisteluita
Intian 4. jalkaväkidivisioonan sotilaat kuorma-autoa
Intian 4. jalkaväkidivisioonan sotilaat kuorma-autoa
Päivämäärä:

15. – 17. kesäkuuta 1941

Paikka:

Kyrenaika, Libya

Lopputulos:

Akselivaltain voitto

Osapuolet

Liittoutuneet:
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Intia

Akselivallat:
 Saksa
 Italia

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta Archibald Wavell
Yhdistynyt kuningaskunta Noel Beresford-Peirse
Yhdistynyt kuningaskunta Arthur Coningham

Saksa Erwin Rommel

Vahvuudet

25 000 miestä
noin 190 panssarivaunua
98 hävittäjälentokonetta
105 pommikonetta

13 200 miestä
196 panssarivaunua
130 hävittäjälentokonetta
84 pommikonetta

Tappiot

969 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua
91-98 kevyttä panssarivaunua
36 lentokonetta

noin 678 kaatunutta, haavoittunutta tai vangittua
12 panssarivaunua
10 lentokonetta

Läntisen aavikon taistelut
Italian hyökkäys Egyptiin - Compass - Bardia - Kufra - Sonnenblume - Bardia - Tobruk - Brevity - Scorpion - Battleaxe - Flipper - Crusader - Gazala - Bir Hakeim - 1. El Alamein - Alam Halfa - Agreement - 2. El Alamein - El Agheila

Operaatio oli ensimmäinen toisen maailmansodan taistelu, jossa merkittävä Saksan asevoimien osasto osallistui puolustustaisteluun. Operaatio ei ollut menestys brittijoukkojen hyökätessä voimakkaaseen puolustusryhmitykseen. Hyökänneet joukot menettivät yli puolet hyökkäykseen lähteneistä panssarivaunuista jo ensimmäisenä päivänä ja kolmesta hyökkäyskiilasta ainoastaan yksi saavutti menestystä. Toisena päivänä osa läntisellä sivustalla olleista joukoista joutui vetäytymään, mutta keskusta torjui onnistuneesti saksalaisten vastahyökkäyksen. Kolmantena päivänä britit vetäytyivät juuri ajoissa, joten saksalaisten saarrostus epäonnistui.

Operaation epäonnistuttua vaihdettiin Lähi-idän joukkojen komentajaksi kenraali Archibald Wavellin tilalle Claude Auchinleck.

Taustaa

Vuonna 1941 Erwin Rommelin komentama Saksan Afrikan armeijakunta saapui operaatio Sonnenblumessa Tripoliin vahvistamaan Italian Pohjois-Afrikassa olevia joukkoja ja maaliskuun lopulla joukot valtasivat brittien etuvartion El Agheilan. Helpon voiton seurauksena Rommel aloitti täysmittaisen hyökkäyksen, joka huhtikuun puoleen väliin mennessä oli edennyt aina Sallumiin Egyptiin. Liittoutuneiden ainoa Libyassa oleva tukikohta oli saarrettu Tobrukin satamakaupunki, joka oli vahvojen akselivaltain joukkojen saartama.

Joukot

Akselivallat
Piirros taistelualueesta.

Halfayan solasta, joka oli vallattu 27. toukokuuta, tehtiin puolustuksen keskus. Sollumin ja Halfayan solan väliselle alueelle muodostettiin taisteluosasto, johon kuuluivat tukikohta Halfaya: Jalkaväkirykmentti 104:n I pataljoonan 1., 3. ja 4. komppania, yksi kevyt ja yksi raskas ilmatorjuntapatteri (I/ilmatorjuntarykmentti 33: 4 kpl 88mm ilmatorjuntatykkejä) sekä Italian 2. kenttätykistörykmentin I patteristo (8 kpl 100/17 haupitsia). Lisäksi keskustaan oli ryhmitetty Italian 62. jalkaväkirykmentin II pataljoona. Oikea sivusta oli heikosti miehitetty, mutta hyvin miinoitettu. Etuvartio oli Bir el Siweiyatissa. Tukikohta Qalalaan ryhmitettiin vahvennettu 6. keidaskomppania, jolla oli vahvennuksena neljällä 100/17 -haupitsilla varustettu patteri sekä yksi tai kaksi jalkaväkijoukkuetta.[1]

Tukikohta 208:n, joka sijaitsi kahdeksan kilometriä Fort Capuzzosta länteen, miehityksenä oli moottoripyöräpataljoona 15:n 4. konekiväärikomppania, raskas ilmatorjuntapatteri (I/Ilmatorjuntarykmentti 33, 2 x 2 cm ja 4 x 88 mm) sekä yksi 50 mm ja kolme 37 mm panssarintorjuntatykkiä panssarijääkäripataljoona 33:sta. Tukikohta 206:n, joka sijaitsi kahdeksan kilometriä Fort Capuzzosta etelään, miehityksenä oli komppania moottoripyöräpataljoona 15:stä vahvennuksenaan kaksi patteria kenttätykistörykmentti 33 I patteristosta ( 8 x 10,5 cm leFH), kolme 37 ja kolme 50 millimetrin panssarintorjuntatykkiä panssarijääkäripataljoona 33:sta sekä neljä 2 cm ilmatorjuntatykkiä ilmatorjuntarykmentti 33:n I patteristosta.[2]

Ryhmityksen syvyyteen oli valmisteltu tukikohdat Capuzzo miehityksenään vahvennettu jalkaväkikomppnia, Musaid miehityksenään jalkaväki- ja kranaatinheitinkomppaniat sekä Ober Sollum miehityksenään jalkaväki- ja kranaatinheitinkomppaniat. Capuzzossa oli vahvennuksena kaksi 37/45 panssarintorjuntatykkiä sekä yksi 2 cm ilmatorjuntatykki ja kahdessa muussa tukikohdassa panssarintorjuntajoukkueet varustettuina 47/32 panssarintorjuntatykein. Kaikki joukot olivat Italian 61. ja 62. jalkaväkirykmenteistä. 61. rykmentin I pataljoona loppuosa miehitti Bardian ympäristössä olevat vanhat puolustusasemat. Triedustelupataljoona 33 teki valvontatukikohdan Sidi Suleimaniin, minkä tehtävänä oli valvoa liittoutuneiden toimia.[2]

Toisen linjan muodosti liikkuva jalkaväkireservi, jonka muodostivat moottoripyöräpataljoona 15:n loppuosa, kenttätykistörykmentti 33:n 3. patteri (4 x 10,5 cm leFH) sekä yhdeksän 2 cm ilmatorjuntatykkiä ilmatorjuntarykmentti 33:n I patteristosta. Kolmas elementti puolustusjärjestelyissä oli Capuzzon eteläpuolelle sijoitettu panssariosasto, johon kuuluivat panssarirykmentti 8, jalkaväkipataljoona 104:n 2. komppania, komppania moottoripyöräpataljoona 15:stä, komppania panssarijääkäripataljoona 33:sta sekä raskas ja keveä ilmatorjuntapatteri ilmatorjuntarykmentti 33:n I patteristosta. Panssarirykmentin I pataljoonan kalustona oli 13 PzKpfw II, 18 PzKpfw III ja 8 PzKpfw IV -panssarivaunua. Rykmentin toisen pataljoonan vahvuudesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti se oli suurempi kuin ensimmäisen.[3]

Loppuosa Saksan 15. panssaridivisioonan joukoista oli Ras el Mdauuarin tasangolla Tobrukin lounaispuolella. Panssarirykmentti 5 sekä Saksan 5. kevyt divisioona varmistivat Tobrukin saartoa. Panssarirykmentti 5:n vahvuus oli 15. kesäkuuta 39 PzKpfw II, 38 PzKpfw III ja 19 PzKpfw IV -panssarivaunua, mutta osa kalustosta kuului kuitenkin panssarirykmentti 8:lle.[4]

Liittoutuneet

Tiikeri-saattueen saavuttua 12. toukokuuta Aleksandriaan sai Egyptissä olevat joukot panssarivaunutäydennyksen, mikä mahdollisti Battleaxen aloittamisen. Saattueessa toimitettiin kaikkiaan 238 panssarivaunua, joista 21 kappaletta oli keveitä Mark VIC -vaunuja, 15 kappaletta Mk IVA Cruiser -vaunuja ja 67 Mk VI Cruise -vaunuja sekä 135 Matilda II - jalkaväentukivaunuja. Vaunumäärä kuitenkin hieman laski, kun kuusi Matildaa ja 16 Mk VIB -vaunua siirrettiin 16. toukokuuta Kreetalle. Lisäksi neljä Matildaa kuljetettiin toukokuun lopulla Tobrukiin.[4]

Liittoutuneiden joukkoina olivat brittiläinen 7. panssaridivisioona, Intian 4. jalkaväkidivisioona sekä Intian 11. jalkaväkiprikaati.[5]

Taistelu

Saksan 15. panssaridivisioona ilmoitti 15. kesäkuuta kello 6.15 liittoutuneiden tunnusteluhyökkäyksistä Sollumissa. Hyökkäykset rantatiellä torjuttiin tykistötulella.[6]

Lähteet
  • Jentz, Thomas L.: Tank Combat in North Africa The Opening Rounds Operations Sonneblume, Brevity, Skorpion and Battleaxe February 1941 - June 1941. A Schiffer Military History Book, 1998. ISBN 0-7643-0226-4. (englanniksi)
  • Fish, Kevin: Panzer Regiment 8 in World War II: Poland, France, North Africa. Atglen, Pennsylvania: Schieffer Military History, 2008. ISBN 978-0-7643-3087-2. (englanniksi)
  • Hartmann, Bernd: Panzer in the Sand The History of Panzer-Regiment 5 Volume One 1935-41. Pen & Sword Books, 2010. ISBN 978-1-84884-505-3. (englanniksi)

Viitteet
  1. Jentz, Thomas L. s. 155
  2. Jentz, Thomas L. s. 156
  3. Jentz, Thomas L. s. 156-157
  4. Jentz, Thomas L. s. 157
  5. Jentz, Thomas L. s. 159
  6. Jentz, Thomas L. s. 161
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.