Opéra comique

Opéra comique (ranskaa, ”koominen ooppera”) on termi, jolla viitataan ranskalaiseen oopperaan, jossa tarinaa viedään eteenpäin myös pelkällä säestämättömällä puheella, ei siis välttämättä aina resitatiivin tai laulun keinoin. Pariisin ooppera ei aikanaan sallinut puhuttua dialogia, kun taas Paris Opéra-Comique puolestaan piti sitä lähes perusvaatimuksena. Opéra comiquet olivat nimestään huolimatta harvoin koomisia, vaikkakin useimmissa oli koomisia sivuhahmoja. Esimerkkinä tästä oopperatyylistä voidaan mainita Georges Bizet’n Carmen.