Oopiumiunikko

Oopiumiunikko (Papaver somniferum) on unikkokasveihin (Papaveraceae) kuuluva ruohokasvi. Laji on erityisen tunnettu siitä valmistettavasta huumeesta, oopiumista ja oopiumin sisältämistä alkaloideista (morfiini ja kodeiini) ja niistä puolisynteettisesti jalostetuista muista opioideista (heroiini).

Oopiumiunikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Suku: Unikot Papaver
Laji: somniferum
Kaksiosainen nimi

Papaver somniferum
L.
Katso myös

  Oopiumiunikko Wikispeciesissä
  Oopiumiunikko Commonsissa

Ulkonäkö
Afganistanilainen unikkoviljelmä.

Yksivuotinen oopiumiunikko kasvattaa 30–70 senttimetrin pituisen tukevan, lähes kaljun ja väriltään sinivihreän varren. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja niiden muoto vaihtelee parihalkoisista hammaslaitaisiin. Ylemmät lehdet ovat sepiviä eli niiden lehtilavan tyvi ympäröi vartta. Yksittäin varren päässä olevat kukat ovat lähes 10 cm leveitä. Kukkaperässä on vaaleita sukakarvoja. Vaalean- tai tummanvioletteja, punaisia tai valkoisia kukkia on 1–3 kappaletta. Terälehtiä on neljä kappaletta ja niiden tyvessä on musta laikku. Kaksilehtisen verhiön verholehdet varisevat aikaisin. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen. Heteitä on runsaasti. Suomessa oopiumiunikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen muodostuva 13–27 millimetriä pitkä kota on pallomainen, hieman pitkänomainen sekä kalju. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[1][2]

Levinneisyys

Oopiumiunikko on luultavasti alun perin kotoisin Välimeren alueelta, jossa se on vanha viljelykasvi.[2][3] Lajia tavataan nykyään viljeltynä tai villiintyneenä. Lajin on arveltu polveutuvan Välimeren alueella luonnonvaraisena kasvavasta P. setigerum -unikkolajista.[4] Suomessa oopiumiunikkoa voi tavata villiintyneenä aina Oulun korkeudelle saakka, satunnaisesti pohjoisempanakin.[1]

Elinympäristö

Villiintyneenä oopiumiunikkoa tavataan puutarhojen liepeiltä, joutomailta ja joskus myös kaatopaikoilla.[1][5]

Historia

Oopiumiunikon historia on pitkä. Varhaisimmat löydöt oopiumunikon kodista on tehty neoliittiselta ajalta Sveitsistä noin 5700 eaa. Espanjasta on löydetty noin 4200 eaa. olevia unikon kotia. Vanhimmat todisteet sen lääkinnällisestä käytöstä löytyvät sumerilaisilta, jotka viljelivät sitä noin 3400 eaa. He kutsuivat sitä nimellä Hul Gil (ilon kasvi).[6][7] Oopiumiunikko oli myös tunnettu antiikin Kreikassa. Siellä oopiumi sai myös nimensä muinaisen kreikan kielen sanasta opos joka tarkoittaa maitiaisnestettä jota tulee unikonkodasta kun siihen viilletään viilto.[8]

Monet myöhemmän ajan kirjailijat, varsinkin 1800-luvulla, ovat kirjoittaneet oopiumiunikosta ja sen vaikutuksista, kuten esimerkiksi L. Frank Baum kirjassaan Ihmemaa Oz.[9]

Käyttö

Hyötykasvina

Oopiumiunikko tuottaa pieniä tummia, hieman sinertäviä siemeniä. Niitä käytetään muun muassa mausteena ja koristeena leipien ja muiden leivonnaisten pinnoilla. Unikonsiemenistä voidaan myös puristaa unikkoöljyä, joka sekään ei, kuten siemenetkään, sisällä päihdyttäviä yhdisteitä.[5] 1940-luvulla Suomessakin kokeiltiin laajemmin oopiumiunikon viljelemistä öljykasvina, mutta laji jäi rypsin viljelyn varjoon.[4]

Oopiumiunikon tieteellinen nimi muodostuu sanasta somniferum, joka tarkoittaa unen antajaa.[5] Nimi viittaa kasvin ikivanhaan käyttöön lääkekasvina. Edelleenkin oopiumiunikkoa viljellään lääketeollisuuden käyttöön, koska sen sisältämä morfiini ja kodeiini ovat tärkeitä lääkeaineita. Kasvia on käytetty lääkkeenä kipujen lieventämiseen, yskänlääkkeenä ja vaikeaan ripuliin.[3] Tärkeimpiä oopiumiunikosta saatavia lääkeaineita ei voida valmistaa synteettisesti, sillä niiden rakenne on hyvin monimutkainen. Oopiumiunikko on myös saatu geenitekniikan avustuksella kehittämään retikuliinia, erästä maitiaisnesteen kehittymisen välivaihetta.lähde? Oopiumunikosta on myös jalostettu lajike, joka ei tuota merkittäviä määriä morfiinia tai kodeiinia, vaan niiden sijaan tebaiinia, josta valmistetaan monia puolisynteettisiä opioideja kuten oksikodonia ja hydrokodonia.[10]

Koristekasvina

Oopiumiunikko on yleinen ja perinteinen koristekasvi, jota on kasvatettu kauniiden kukkiensa ja koristeellisten kotiensa vuoksi.[2] Suomessa oopiumiunikon viljeleminen koristekasvina on laillista, mutta viljely tai viljelyn yritys käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena on rikoslain 50:1 § mukaan huumausainerikos.[11]

Päihdekasvina
Oopiumiunikon viljelyalueet.

Erityisesti oopiumiunikon maitiaisnesteessä on yhdisteitä, joita käytetään päihteinä.[3] Kasvin sato korjataan noin viikko terälehtien putoamisen jälkeen. Kodan kylkeen tehdään varovaisia viiltoja, joka saa valkean maitiaisnesteen valumaan kodan pintaan.[3][4] Kuivunut maiti sisältää lajikkeesta riippuen 20–35 % ainakin kolmeakymmentäviittä eri alkaloidia[12], joista 4–21 % on morfiinia, 4–8 % noskapiinia, 0,8–2,5 % kodeiinia, 0,5–2,5 % papaveriinia ja 0,5–2 % tebaiinia.[3][4] Yhdestä kodasta saatavan oopiumin määrä vaihtelee 10–100 milligramman välillä mutta keskimäärin kodasta saadaan 80 milligrammaa oopiumia.[13] Saadusta morfiinista ja kodeiinista voidaan jalostaa heroiinia.[14]

Aikaisemmin suurin osa oopiumiunikkopelloista oli niin sanotun "kultaisen kolmion" alueella Thaimaassa, Burmassa ja Laosissa. Nykyään viljely on siirtynyt niin sanotun "kultaisen puolikuun" alueelle Iraniin, Pakistaniin ja Afganistaniin. Afganistanissa on nykyään maailman eniten oopiumiunikon viljelypinta-alaa ja se tuottaa 90 % maailman laittomasta oopiumista (2014).[15][16]

Huumetuotannon vastaisesta toiminnasta huolimatta oopiumiunikon sato oli vuonna 2014 Afganistanissa ennätykselliset 6 400 tonnia, viljelyala 224 000 hehtaaria ja unikkotuotannon voitot vuonna 2013 lähes kolme miljardia dollaria. Hallitusta vastaan taisteleva taleban-liike rahoittaa huumekaupalla toimintaansa.[17] Afganistanilaisviljelijät saavat oopiumunikosta parempaa tuottoa kuin mistään vaihtoehtoisesta viljelykasvista, eikä se vaadi suurta peltopinta-alaa.[18] 4,5 kiloa oopiumia tuottaa saman kuin yli viisi tonnia vehnää.[19] YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston raportin mukaan viljelijät ilmoittivat yleisimmiksi syiksi oopiumin viljelyyn oopiumin korkean hinnan, suuren tuoton pienellä viljelypinta-alalla, elintason paranemisen ja köyhyyden.[20]

  • Oopiumiunikko kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
    Oopiumiunikko kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
  • Oopiumiunikko kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
    Oopiumiunikko kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
  • Punakukkainen muoto oopiumiunikosta.
    Punakukkainen muoto oopiumiunikosta.
  • Oopiumiunikon hedelmä on kota.
    Oopiumiunikon hedelmä on kota.

Katso myös

Lähteet
  • Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa & Linnell, Tore & Hylander, Nils: Hyötykasvit värikuvina. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27455-0.
  • Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  • Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina (vastaavat toim.): Suomen terveyskasvit : luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Helsinki: Valitut palat, 1982. ISBN 9519078878.
  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart & Vuokko, Seppo & Väre, Henry: Suuri Pohjolan kasvio. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 978-951-31-2924-8.
  • Opium Poppy' Cultivation and Heroin Processing in Southeast Asia, s. 14. Washington, DC: U.S. Department of Justice, Drug Enforcement Administration, syykuu 1992. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2020).

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 92.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 197.
  3. Suomen terveyskasvit 1982, s. 307, 333.
  4. Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 177.
  5. Anderberg, Arne: Opievallmo Papaver somniferum L. Den virtuella floran – Naturhistoriska riksmuseet. 30.3.1999. Viitattu 30.1.2012. (ruotsiksi)
  6. Carod-Artal, F. J.: Psychoactive plants in ancient Greece. Neurosciences and History, 2013, 1. vsk, nro 1, s. 28–38. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
  7. Thomson, Bruce: The Opium Story – Part One: The History of Opium Thomson Solutions. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
  8. Brownstein, Michael J.: A brief history of opiates, opioid peptides, and opioid receptors. Pnas.org, 1993, 90. vsk, s. 5391–5393. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
  9. Warner, Mallory: The power of the poppy: Exploring opium through "The Wizard of Oz" National Museum of American History. 9.11.2016. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
  10. Whoriskey, Peter; Georges, Salwan: How Johnson & Johnson companies used a ‘super poppy’ to make narcotics for America’s most abused opioid pills Washington Post. 26.3.2020. Viitattu 18.7.2020.
  11. Rikoslaki 50:1§ (30.5.2008/374) Finlex. 30.5.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 18.6.2020.
  12. Opium Poppy' Cultivation and Heroin Processing in Southeast Asia, 1992, s.14.
  13. Opium Poppy' Cultivation and Heroin Processing in Southeast Asia, 1992, s.10.
  14. Suni, Henrik: Myanmarissa soditaan unikoista – HS kulki sissien mukana ja joutui keskelle tulitaistelua Helsingin Sanomat. 26.4.2015. Viitattu 18.6.2020.
  15. Jeong, May: Afghan opium crop set for record high The Guardian. 12.11.2014. Viitattu 18.3.2015.
  16. Tervonen, Taina: Sota unikkoja vastaan 29.8.2005. Maailman Kuvalehti. Viitattu 30.1.2012.
  17. Tiilikainen, Teppo: Taistelu huumetuotantoa vastaan epäonnistui täysin Afganistanissa Suomen Kuvalehti. 12.11.2014. Viitattu 18.6.2020.
  18. Miljardipanostus viljelyn karsimiseen, mutta Afganistanissa oopiumin ennätyssato Kansan Uutiset. 22.10.2014. Viitattu 18.6.2020.
  19. "4,5 kiloa oopiumia tuottaa saman kuin yli viisi tonnia vehnää" MTV3 Uutiset. 15.04.2013. Viitattu 18.6.2020.
  20. Afghanistan Opium Survey 2013, Summary findings marraskuu 2013. United Nations Office on Drugs and Crime – UNODC. Viitattu 18.6.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.