Onni Hiltunen

Hiltusen vanhemmat olivat rautatietyömies Juho Taavi Hiltunen ja Tekla Eufemia Hagman. Hän kävi kansakoulun ja suoritti 1926 Kulutusosuuskuntien keskusliiton osuuskauppakoulun. Hiltunen työskenteli rautateiden rakennustyömiehenä 1910–1920, kauppa-apulaisena OTK:laisissa osuusliikkeissä 1920–1922 sekä osuusliikkeen myymälänhoitajana 1922–1930. Hän oli sosialidemokraattisen lehden toimistonhoitajana Varkaudessa 1931–1946 ja viimeksi Kansaneläkelaitoksen johtajana 1951–1961.

Hiltunen toimi ensimmäisenä valtiovarainministerinä Antti Hackzellin hallituksessa 8. elokuuta – 21. syyskuuta 1944 ja sitä seuranneessa Urho Castrénin hallituksessa 21. syyskuuta – 17. marraskuuta 1944. Samassa tehtävässä hän oli myös Urho Kekkosen toisessa hallituksessa 17. tammikuuta – 20. syyskuuta 1951.

Hiltunen oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1930–1962 edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä 1930–1948 ja 1958–1962 sekä Mikkelin läänin vaalipiiriä 1948–1958.

Sodan aikaan Hiltunen toimi myös Suomen Filmikamarin varapuheenjohtajana, kun saksalaiset painostivat eri maita boikotoimaan amerikkalaista filmiteollisuutta.

Vuonna 1961 Helsingin hovioikeus tuomitsi Hiltusen yhdessä Reino Kuuskosken, Aku Sumun ja V. J. Sukselaisen kanssa viralta pantaviksi Kansaneläkelaitoksen hallituksesta virkarikosten ja virheiden vuoksi[1].

• Valtiovarainministeri (1944, 1948–1950, 1951)
• Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä (1944–1945, 1946)
• Ministeri valtiovarainministeriössä (1945–1946, 1946–1948)
• Ministeri sosiaaliministeriössä (1946)
• Ministeri kansanhuoltoministeriössä (1946)
• Kauppa- ja teollisuusministeri (1958–1959)
• Pääministerin sijainen (1958–1959)

• .aspx Onni Hiltunen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Onni Hiltunen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Jari Sedergren: Filmiriita 1941–1944. Web Archive 9.3.2010. Viitattu 9.10.2016.