Onkimus
Onkimus [2][1] on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Nisunperällä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kyrösjärven alueeseen. Onkimus kuuluu Tavinojan valuma-alueeseen.[2][1]
| Onkimus | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Kunnat | Ylöjärvi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kyrösjärven alue (35.52) |
| Laskujoki | oja Tavinojaan [1] |
| Järvinumero | 35.528.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 108,6 m [1] |
| Rantaviiva | 2,332 km [2] |
| Pinta-ala | 0,2269 km² [2] |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
Järvi on 800 metriä pitkä, 350 metriä leveä ja sen pinta-ala on 23 hehtaaria. Se sijaitsee peltojen äärellä painaumassa, jonne laskee yksi suuo-oja, yksi pelto-oja, joka on Kaakkurin laskuoja, ja idästä laskee Pikku-Onkimuksen laskuoja. Järven laskuoja lähtee länsikulmasta ja yhtyy 600 metrin jälkeen Tavinojaan. Rantaviivan pituus on 2,3 kilometriä, mutta ranta on pääosin suota ja vain etelässä rantaan ulottuu kallioita. Rannalla on vain yksi rakennus eikä rantaan johda teitä. Yhdystie 2763 ohittaa järven länsipään 200 metrin etäisyydeltä.[2][1]
Luonto
Sekä Pikku-Onkimus että Onkimus ovat molemmat reheviä järviä, jotka muodostavat yhdessä 24 hehtaarin alueen Onkimuksen ollessa selvästi suurin järvi. Lammet ovat rannoiltaan soistuneita ja järven keskiosat ovat kasvaneet lähes umpeen sarakasvuston takia. Nykyään ei tunneta linnuston tilaa, mutta ennen täällä tavattiin heinätavia, mustakurkku-uikkua, harmaahaikaraa ja naurulokkia.[3]
Historiaa
Järven vanha nimi on ollut myös Kohosjärvi [4] tai Korhostenjärvi [5]. Vuonna 1885 talollinen Johan Nisu Viljakkalasta haki lupaa saada laskea "Onkimusjärvi". Järvenlasku on harkittu, sillä myös katselmus suoritettiin ja se johti nopeaan päätökseen. Vuonna 1886 lupa saatiinkin.[6][7] Laskun seurauksena järvi kutistui ja muodosti kaksi järviallasta, joista Pikku-Onkimus on toinen. Järvenlaskun aikataulusta tiedetään, että vuoden 1884 Senaatinkartaston Viljakkalan kartassa järvi on jo piirretty kaksiosaisena.[8] Vuoden 1907 lohkorajakartassa kuivatettu alue näkyy vielä jakamattomana ja yhteisenä vesijättömaana.[9]
Lähteet
- Onkimus, Ylöjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
- Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
- Ylöjärvi: Selvitys Yläjärven luontokohteista (Arkistoitu – Internet Archive), osa 2, s.58
- Arkistolaitos: Viljakkala – Isojaon kartat ja asiakirjat, vuosilta 1765–1834 (A117:12/11–38), kartta nro 6 (vuodelta 1799)
- Arkistolaitos: Viljakkala – lohkomisrajakartta N:o 10 Nisu, 1895 (A117:12/57)
- Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Vammala - Västanfjärd (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. liite 1–3. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
- Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma), Senaatin kartasto. Viljakkala (XXI-XXII 22-23) kartta, 1884, Arkistolaitos
- Arkistolaitos: Viljakkala – rajakartta RN:o 10:4 Nisu lohottu 10:8–18, 1918 (A117:12/195–199)