One Hot Minute

Yhtyeen edellinen albumi Blood Sugar Sex Magik oli suuri menestys. Yhtye lähti maailmankiertueelle, mutta sen ollessa Aasiassa, kitaristi John Frusciante ilmoitti jättävänsä yhtyeen.[1] Yhtyeen piti esiintyä noin kuukauden päästä vuoden 1992 Lollapalooza-festvaaleilla. Niinpä yhtye pyysi Arik Marshallia soittamaan Fruscianten tilalla loppu kiertueen ajan. Marshallin ensimmäinen esiintyminen yhtyeen kanssa oli 60 000 ihmisen edessä San Franciscon amfiteatterissa. Marshall harjoitteli konserttia varten viisi tuntia päivässä.[1]

Marshall ei kuitenkaan sopinut kunnolla yhtyeeseen, joten hän sai lähteä yhtyeestä. Yhtye laittoi sanomalehteen ilmoituksen uuden kitaristin löytämiseksi. Ensimmäisenä päivänä koe-esityksiin saapui noin 5 000 kitaristia. Lopulta Jesse Tobias otettiin yhtyeeseen, mutta hänkään ei ollut siinä kauan.[1]

Lopulta Dave Navarroa pyydettiin uudestaan liittymään yhtyeeseen. Tällä kertaa hän suostui, mutta hän oli kieltäytynyt yhtyeen edellisestä pyynnöstä, sen suuren työmäärän takia. Navarroa pyydettiin yhtyeeseen hänen persoonallisen soittotyylinsä vuoksi, jota yhtye tarvitsi.[1]

Vuoden 1994 tammikuussa yhtyeen laulaja Anthony Kiedis oli ollut raittiina viisi ja puoli vuotta, kun hän taas retkahti huumeisiin. Albumin teon edetessä laulajan kierre vain syveni ilman, että kukaan hänen lähimmäisistään tai yhtyeessä edes tiesi tästä. Levyn joitakin sanoituksia leimaa Kiediksen vihjailu hänen retkahtamiseensa ja siihen, kuinka hän onnistui pitämään tämän salaisuutena. Levyn vokaaliosuuksien nauhoittaminen venyi Kiediksen keksiessä tekosyitä, jottei hänen tarvitsisi lopettaa huumekierrettään.

Levyn esituotantovaiheessa yhtye vuokrasi maatilan Havaijilta kuukaudeksi harjoitellakseen ja lujittaakseen yhtyeen kemiaa, ajatellen, että maiseman vaihdos pistäisi luovuuden kukkimaan, ja reissulla kylvettiinkin tulevien kappaleiden siemeniä, vaikka yhtyeen kemia ei ollut yhtä toimiva ja ilmeinen kuin vanhan kitaristin kanssa, etenkin edellisen levyn aikaan. Uusi kitaristi Navarro oli vähän hämillään yhtyeen tavasta työskennellä, kun muun yhtyeen vain jammaillessa laulaja esimerkiksi meni nurkkaan kirjoittelemaan sanoituksia. Näihin aikoihin Kiediksellä oli jonkin verran vaikeuksia tuottaa sanoituksia, sitä mukaa kun musiikkiakin syntyi. Reissua leimasi myös se, että yhtye sai kuulla suru-uutisen Nirvanan Kurt Cobainin menehtymisestä, jonka kanssa yhtye oli esiintynyt ja luonut tuttavuutta edellisen levyn tiimoilta. Kiedis kirjoitti muistolaulun "Tearjerker" Cobainista, josta tuli yksi uuden levyn kappaleista. Loppuen lopuksi Havaijilla yhtye sai aikaan raakaversiot noin kymmeneen kappaleeseen, jonka jälkeen oli aika palata kotiin ja siirtyä studioon viimeistelemään sanoituksia ja kappaleita tuottaja Rick Rubinin kanssa.

Muu yhtye aloitti pohjien nauhoitukset heinäkuussa 1994, Kiediksen vielä kamppaillessa sanoitusten kanssa. Laulaja päätti lähteä kuukaudeksi New Yorkiin kirjoittamaan ja vuokrasi hotellin sieltä, kuitenkaan saamatta aikaan mitään. Nauhoitusten aikaan yhtye teki ensimmäisen keikkansa Dave Navarron kanssa. Lavana oli vuoden 1994 Woodstock ja yhtye esitti kappaleita uudelta levyltä, kuten "Aeroplane", "Warped" ja "Pea".

Loppuvuodesta 1994 Kiedis poltteli heroiinia, sekä crackia ja hänelle oli alkanut muodostua jo vakava heroiiniriippuvuus, eikä hän ollut vieläkään saanut osuuksiaan studiossa valmiiksi. Jouluksi hän matkusti Michiganiin perheensä luo, tyttöystävänsä kanssa ja tämän reissun myötä pääsi taas kerran kuiville. Tammikuussa 1995 yhtyeen basisti Flea ja Kiedis matkustivat Uuteen Meksikoon tehdäkseen musiikkia ja miettimään levyä. Lyhyt reissu oli tuottoisa ja joka päivä he saivat aikaan yhden kappaleen. Helmikuun loppuun mennessä laulaja sai vihdoinkin raittiina lauluosuutensa valmiiksi studiossa.

Maaliskuussa 2006 One Hot Minute uudelleenjulkaistiin iTunes Storessa alkuperäisellä masteroinnilla. Uudelleenjulkaistulla albumilla on myös neljä uudelleenmasteroitua bonus- raitaa, joista "Bob" ei ole ennen esiintynyt millään julkaisulla. Singlen "Warped" b-puoli "Melancholy Machanics" kuullaan elokuvassa Twister vuodelta 1996. One Hot Minuten aikainen kokoonpano äänitti myös cover-versiot kappaleisiin "Love Rollercoaster" (Ohio Players), joka julkaistiin myös singlenä, sekä "I Make My Own Rules", jonka yhtye äänitti yhdessä LL Cool J:n kanssa "Private Parts"in soundtrackille. Yhtye teki cover-version kappaleesta "I Found Out" John Lennon -tribuuttialbumille.

Toisin kuin yhtyeen aiempi tuotanto, suuri osa One Hot Minuten kappaleista pohjautuu heavy metal- genreen, johon on lisätty progressiivisia ja psykedeelisiä vaikutuksia. Runsas särötetty, crunch-tyylinen kitarasoundi heijastaa albumin raskautta usealla raidalla, erityisesti kappaleissa "Deep Kick" ja "Coffee Shop". Flean virtuositeettinen basson soitto on vahvasti esillä levyllä, josta esimerkkinä kaksi bassosooloa kappaleessa "Coffee Shop", jazzahtava bassoraita kappaleessa "Walkabout", wah-särötetty monimutkainen intro kappaleeseen "Shallow Be Thy Game" ja koko bassolinja kappaleessa "Transcending". Rumpali Chad Smithin taidot ovat myös esillä, selkeimmin kappaleissa "Warped", "Coffee Shop", "One Hot Minute", "Shallow Be Thy Game" ja "Transcending".

Albumin kappaleet ovat keskimäärin huomattavasti pidempiä, kuin aiemmilla yhtyeen albumeilla, lähinnä progressiivisen rock-musiikin vaikutteena. Progressiiviset vaikutteet ja pitkä kesto ovat leimaavia muun muassa kappaleille "Deep Kick" ja "One Big Mob". Ensimmäinen alkaa rauhallisella hitaasti puhutulla runolla, joka vaihtuu yllättävällä iskulla energiseksi punk- kappaleeksi, tunnelman rauhoittuessa takaisin melodiseen, Flean laulamaan codaan raidan loppupuolella. Jälkimmäinen alkaa raskaana ja nopeana - tyypillisenä yhtyeen alkuvaiheiden tuotannolle - mutta rauhoittuu yllättävästi ja siirtyy psykedeeliseen väliosaan (johon on lisätty muun muassa vauvan itkua), jonka jälkeen seuraa crescendo, kunnes ollaan siirrytty kappaleen ensimmäiseen osaan. Molemmat kappaleet ovat kestoltaan hiemän yli kuusi minuuttia ja sopivat hyvin esimerkiksi todennäköisesti paljon Navarron vaikutuksesta levylle luotuun psykedeelisyyteen. Navarron edellinen yhtye, Jane's Addiction oli tunnettu progressiivisista eepoksistaan (esimerkiksi "Three Days"), mutta myös rakenteeltaan ja kestoltaan tavallisista kappaleistaan.

Muut kappaleet pysyvät uskollisena Red Hot Chili Peppersin aikaisemmalle tuotannolle, vaikkakin sisältäen epätavallisia vaikutteita ("Walkabout"illa kuullaan australialaista teemaa, "Falling Into Grace"lla Australian alkuperäisheimoille tyypillisiä ääniä, kuten didgeridoota matkivia soundeja ja aboriginaalin laulua). "Pea" on basisti Flean yksin bassolla ja laululla esittämä kappale, joka kertoo karkealla kielenkäytöllä häntä loukanneesta henkilöstä. Pea on ainoa albumin kappale, jonka yhtye on esittänyt livenä, Dave Navarron lähdön jälkeen. "Tearjerker" on hillitty balladi, jolla yhtyeen laulaja Anthony Kiedis laulaa surustaan, kuultuaan Kurt Cobainin, yhtyeen kanssa kiertäneen Nirvana- yhtyeen laulajan, kuolemasta. Kappaleella "Transcending" lauletaan näyttelijän ja yhtyeen hyvän ystävän, "River Phoneix"in kuolemasta.

Laulaja Anthony Kiedis kärsi heroiiniriippuvuudesta läpi One Hot Minuten äänitysten. Tämän vaikutuksena albumin sanoitukset ovat usein arvoituksellisia, omituisia ja paljon synkempiä kuin yhdelläkään yhtyeen aiemmin tekemällä albumilla. Sanoitusten aiheet eivät ole enää aiemmin yhtyeelle usein ominaiset seksi ja hauskanpito, vaan Kiediksen introspektiivisuus, itsensä havainnointi. Singlet "Warped" ja "Aeroplane" kertovat Kiediksen huumeongelmista ja kolmas single "My Friends" masennuksesta ja epätoivosta. Nämä aiheet ovat todennäköisesti osittain syynä albumin odotettua heikompaan menestykseen, sillä singlet eivät enää olleet yhtyeelle ominaisia musiikillisesti eivätkä teemallisesti. "My Friends" oli ainoa One Hot Minuten raita, joka hyväksyttiin yhtyeen vuonna 2004 julkaisemalle kokoelmalle Greatest Hits, vaikka "Aeroplane"n video kuuluukin kokoelman DVD:lle.

One hot Minute kiertue alkoi 7. syyskuuta 1995. Kiertueen aikana yhtye piti yhteensä 64 esitystä, 21 maassa.[1] Kiertue oli ensimmäinen ja ainoa silloisen kitaristin, Dave Navarron kanssa. Kiertueen aikana sattui erilaisia vahinkoja, mitkä saivat Kiediksen ja Flean miettimään uudelleen Red Hot Chili Peppersiä, esimerkiksi Kiediksen jalan murtuminen moottoripyörällä ajamassaan kolarissa[2] ja viimeisten esitysten peruuttaminen, koska Chad Smith mursi ranteensa.[3] Kiertue alkoi Euroopasta. Kiedis yritti pysyä erossa huumeista, mutta yhtyeen jatkaessa kiertuetta Yhdysvalloissa, hän retkahti uudestaan. Kiertue jouduttiin lopettamaan 26. heinäkuuta 1997 Chadin käden takia.

Säv, san, sov. Anthony Kiedis, Michael "Flea" Balzary, Dave Navarro ja Chad Smith.

1. "Warped" – 5:04
2. "Aeroplane" – 4:45
3. "Deep Kick" – 6:33
4. "My Friends" – 4:02
5. "Coffee Shop" – 3:08
6. "Pea" – 1:47
7. "One Big Mob" – 6:02
8. "Walkabout" – 5:07
9. "Tearjerker" – 4:19
10. "One Hot Minute" – 6:23
11. "Falling into Grace" – 3:48
12. "Shallow Be Thy Game" – 4:33
13. "Transcending" – 5:46